Keskusta-logo

Uutiset

5.1.2019Tunteikas Joulu 2003Lue lisää »5.1.2019Miksi minusta tuli arvojohtajaLue lisää »4.1.2019Finnån tilojen historiaaLue lisää »

Saariselkä kesä 1960

15.7. tuli kuluneeksi 54 vuotta siitä kun lähdin ensimmäiselle Lapin reissulleni. Siitä lähtien olen lähes vuosittain viettänyt siellä ainakin viikon vuodessa.

Tälle ensimmäiselle vaellukselleni minut houkutteli pari vuotta vanhempi partsikakaverini Lätkä. En epäröinnyt lainkaan lähteä tälle reissulle, eivätkä vanhemmatkaan epäilleet. Olinhan jo 16 -vuotias.

Kirjoitan tänne kotisivulleni päivittäin matkamme edistymisestä.  Toivon, että näin tuon teidän kesäänne tuulahduksen menneestä maailmasta.

SUPE -60  Hana 

Osallistujat                          Lätkä, Hessu, Karlo, Masa ja minä.

Kohde                                 Saariselkä

Aika                                     15.7. - 29.7. 1960

Vaellus sai nimensä autiomajasta, jonka nimi oli Sudenpesä. Se sijaitsi Sorvusjoen rannalla Kaarnepäitten ja Ruopimapäitten välissä.

 15.7.1960 perjantai   Hannusjärvi - Ruskeasuo - Kokkola -Rovaniemi

Lähtöpäivänä heräsin noin kello 8 meidän landella Espoon Hannusjärvellä.

Meidän retkiporukan piti kokoontua Tilkanmäen kololle kello 10.00. Ajattelin lähteä fillarilla noin kello 9.00 kohti Ruskista. (Ruskeasuo). Juuri kun minun piti lähteä, huomasin, että fillarin takakumi oli aivan tyhjä! Aloitin heti ääneen sadatellen paikkaustyön. Pääsin lähtemään noin puoli kymmeneltä. Piti fillaroida hiki hatussa himaan Nousiaistentielle ja sieltä retkikamppeineni kololle Koroistentielle, jonne saavuin 10.20. Ajoin tämän 17 kilometrin matkan 39 minuutissa, se oli toiseksi paras aika kautta aikojen.

 Kololla kävimme läpi muonat ja muut varusteet ja haihduimme kukin omalle taholleen. Minä vietin väliajan himassa leväten ja syöden. Kello 14.00 napsautin himan dörtsin kiinni pariksi viikoksi.  Kello 14.05 tapasimme jälleen kololla ja nyt lähtöä varten. Kavereiden naamoista näkyi, että he jännittivät hiukan. Kun nousimme reppuinemme ja rinkkoinemme ratikkaan, niin kansa tsiikas meitä tosi pitkään.

Stadin steissillä punnitsimme varusteemme: Lätkä 22 kg, Masa 25, Karlo 21, Hessu 23 ja minä 23 kg. Stokeen nousimme vähän ennen kolmea ja se lähti kohti Rovaniemeä kello 15.05.

 Masa oli tuonut faijansa kirjakaupasta muutamia lehtiä, joita luimme pari tuntia. Tampereelta nousi junaan eräs nuori rouva, joka kertoi olevansa jumppamaikka. Hän oli erittäin innostunut kuulemaan tarkemmin matkastamme. Hän oli erittäin mukava juttukaveri, niinpä matkamme sujui sukkelaan Kokkolaan asti, jonne hän jäi. Kello oli yksi yöllä. Loppumatkalla jokainen yritti päästä uneen. Istuminen kovalla penkillä, jatkuva kiskojen kolke ja heiluminen sekä jonkinlainen matkajännitys vaikeutti nukkumista. Eli ei sitä montaa tuntia saatu nukutuksi.

16.7.1960 lauantai  Rovaniemi - Kopsuslampi

Aamulla maisemat olivat avarampia ja joitakin vaaroja tai tuntureitakin jo alkoi näkyä taivaanrannassa. Junalla matkustamiseen alkoi jo kyllästyä.

Saavuimme Rovaniemelle kello 10.30.

Meillä oli aikaa 2 ½ tuntia bussin lähtöön. Ostettuamme bussiliput tutustuimme kävellen Rovaniemen keskustaan ja lähetimme postikortteja. Sitten menimme yhteen baariin syömään herkullisen aterian.

rovaniemen_bussiasema_1_001.jpg

12.45 astuimme Ivaloon/Karasjoelle menevään bussiin, joka lähti aikataulun mukaisesti kello 13.00 Rovaniemen rautatieasemalta. Bussimme oli aika uusi Scania Vabis.

rovaniemi-karigasniemi_bussi_001.jpg

Matkamme aikana matkustajien mielenkiintoa herätti pari juttua. Eräässä vaiheessa kuski alkoi kilpailla erään Mossen kanssa. Mosse sen skaban voitti monen kilsan hurjan kilpa-ajon jälkeen. Sitten kuski pysäytti äkkiä bussin ja kiiruhti bussin taka-osaan. Palatessaan paikalleen selvisi syy: hänellä oli kädessään viinapullo. Hän oli nähnyt peilistään, että takaosan miesporukka dokasi ja hän lopetti sen touhun päättäväisesti takavarikoimalla lestin. Ja niin matkanteko saattoi jatkua.

 Jokseenkin joka talossa matkan varrella asuvat ihmiset vilkuttivat meille iloisesti pihoiltaan tai ikkunasta ja me matkustajat vilkutimme heille. Bussin matkustajat olivat lähinnä paikallisia ihmisiä. Turisteja ja retkeilijöitä ei juurikaan joukossa ollut.

Kello 18.45 saavuimme määränpäähämme eli Kopsusjärven tien haaraan.

kopsuslammentie_001.jpg

Asutusta ei ollut lähimaillakaan. Jäimme pois bussista siis keskelle erämaata. Bussin lähtiessä jatkamaan matkaansa kuski ja matkustajat vilkuttivat meille iloisesti ja me heille!

Olimme vähän aikaa siinä risteyksessä. Ohitsemme meni sinä aikana viisi autoa, joista kolme oli ulkomaalaista, mikä antaa hyvän kuvan siitä, kuinka paljon täällä on ulkolaisia turisteja.

eka_paiva_1960_0012.jpg

 Kello 19.10 lähdimme vaeltamaan Kopsusjärvelle, jonne on matkaa 16 kilometriä. Heti parin kilometrin kävelemisen jälkeen näimme ekan kerran poroja, niitä oli varmaan noin 200. Pian sen jälkeen saavuimme eräälle aukealle, jossa oli tienhaara. Kauan aikaa harkittuamme lähdimme jatkamaan matkaa vasemmalle johtavaa kapeaa hiekkatietä. Maasto oli melko tasaista. Näimme raadellun poron, jonka ehkä joku ahma oli melkein kokonaan syönyt.

Noin neljä kilsaa ennen päämääräämme luulimme jo olevamme perillä ja aloimme etsiä järveä. Etsimme sitä noin 1½ kilometrin säteeltä, mutta emme löytäneet sitä. Sitten Masa näki kiikarilla joen uoman, lähdimme sitä kohti. Löysimme joen suuntaisen polun, jota lähdimme kävelemään.

Hyvin nälkäisinä ja janoisina ja väsyneinä saimme järven näköpiiriimme. Sitten alkoi Kopsusjärven pienen kämpän etsiminen. Jokaiselle annettiin oma polku tsekattavaksi. Lähdin seuraamaan polkua, joka johdatti tieni erään puron ylitse. Noin kilometrin kuljettuani huomasin soputeltan. Näköetäisyydellä kulki Lätkä ja menin kertomaan hänelle havaintoni. Menimme yhdessä kysymään näiltä retkeilijöiltä, josko he tietäisivät missä se maja on. He tiesivätkin Kopsuslammen kämpän sijainnin. Palasimme Lätkän kanssa paikalle, jossa olimme hajaantuneet etsintöjä varten. Muut odottelivatkin jo meitä..

 Masa oli löytänyt Kopsusjärven kämpän, mutta siellä oli jo porukkaa ja se oli pienempi kuin Kopsuslammen kämppä. Nopeasti kävelimme siis Kopsuslammen kämpälle, jossa ei ollut yöpyjiä. Aloimme heti keittää teevettä ja teimme voileipiä. Sää oli aurinkoinen ja taivas oli pilvetön, niinpä pimeää ei tullut koko yönä. Kävimme nukkumaan noin kello 2 auringon jo heittäessä ensimmäisiä säteitään taivaanrannassa.

17.7.1960 Sunnuntai Kopsuslampi - Vintilänoja

Heräsimme noin kello 11.00. Päivä oli mitä kaunein. Söimme suurella ruokahalulla Lätkän tekemää ruispuuroa. Kun olimme pesemässä astioita lammen rannassa, Lätkä sai puurokattilaan 13 pikkukalaa. Minä ja Masa aloimme antaa kaloille tekohengitystä: vaihdoimme kaloja vuorotellen kahteen astiaan, joiden vettä vaihdoimme jatkuvasti. Teimme tätä tyhmää duunia noin puolen tunnin ajan. Sitten päästimme kaikki kalat takaisin lampeen elävinä.

Kopsuslammen kämpässä oli kamiina ja laveri viidelle hengelle. Siellä oli runsaasti kuivamuonaa, joita emme käyttäneet emmekä mitään sinne jättäneet. Kämppä oli ollut rikki, mutta se oli korjattu viime vuonna. Ranta oli aika surkea.

Aamutoimien jälkeen lähdimme katsomaan sitä Kopsusjärven kämppää, joka olikin hyvin pieni eli noin kahden hengen maja. Se sijaitsi noin kilsan päässä meidän majastamme. Sen rannassa oli pari lauttaa, joilla seilasimme jonkin aikaa järvellä. Paluumatkalla yöpymispaikallemme poikkesimme lähteelle, jonka Lätkä oli havainnut. Nautimme kylmästä, raikkaasta ja kirkkaasta vedestä kunnon hörpyt.

Palattuamme kämpälle aloimme pakata reppujamme ja pääsimme matkaan noin kello 18.00. Määränpää oli Immon kota ja välitavoitteemme oli Suomun Ruoktu. Tällä välillä oli pari kovaa nousua, joissa hiki virtasi solkenaan. Sitten oli tasaista ja lopuksi laskuosuus Suomulle. Siellä oli runsaasti retkeilijöitä, joten sinne emme jääneet pitkäksi aikaa. Se oli iso kämppä. Siinä oli takka ja kahdessa kerroksessa lavereita.

suomujoki_001.jpg

Jatkoimme matkaa Suomujokea seuraten. Joki oli erittäin vähävetinen tähän aikaa vuodesta. Joki mutkitteli ja sen ranta oli vaikeakulkuista, mutta kyllä se meiltä kävi, kun kuljimme polkua pitkin. Noin kaksi kilometriä ennen Vintilän ojaa pysähdyimme syömään. Teimme notskin ja valmistimme riisiä ja karjalanpaistia. Noin puolentoista tunnin ruokapaussin jälkeen jatkoimme matkaa. Ohitimme kolme lampea, jotka olivat peräkkäin joen varressa. Heti sen kolmannen lammen jälkeen jokeen laskee Vintilän oja, jota meidän oli määrä seurata. Mutta koska kello oli jo 2.00 yöllä, niin päätimmekin yöpyä tämän kolmannen lammen rannalla.

toka_paiva_1960_0012.jpg

Karlo tuntui olevan hiukan kipeä ja annoin hänelle aspiriinia. Minä ja Masa lähdimme tiedustelumatkalle varmistamaan mikä ojista oli Vintilän oja. Teimme noin kahden kilometrin lenkin ja sen aikana varmistuimme, että juuri leiripaikkamme vieressä oleva oja oli se Vintilän oja. Sillä aikaa muut olivat duunanneet "nappitemppelin puolikkaista" hienon temppelin.

18.7.1960 maanantai

Herättyämme aamulla noin kello 11 kaikki muut paitsi Masa olivat melko hiljaisia. Jokin kaiversi kaverien mieltä, Masa oli pirteä kuin peipponen.

Kari oli yön aikana oksennellut pahan kerran. Menimme koko porukalla uimaan. Vesi oli tosi kalsaa. Masa meni ekaksi uimaan ja Karlo tokaksi, sitten yhtä aikaa Lätkä ja minä. Vähän myöhemmin meni Hessukin uimaan.

Uinnin jälkeen sain alkaa duunata notskia ja keittää kahvia. Siinä kahvia keitellessäni aloin oksentaa. Kahvit ja voileivät syötyämme minä jälleen oksensin. Sitten Lätkä totesi, että hänellä on tosi surkee olo ja Hessukin totesi, että olevansa huonossa kunnossa.  Liekö ollut eilinen ruoka pilaantunutta, vaikutti joka tapauksessa jonkinlaiselta ruokamyrkytykseltä. Päätimme käydä nukkumaan.    

Nukuimme monta tuntia. Noin kello 19.00 Masa ja Hessu alkoivat duunata kaurapuuroa. Puuron syötyämme kaikki olivat jotenkin toipuneet ja päätimme jatkaa matkaa. Lähdimme liikkeelle kello 21!

Lähdimme seuraamaan Vintilän ojaa. Se oli kovaa nousua. Jouduimme huilaamaan melkein joka 500 metrin jälkeen. Nousimme Solustamaselälle. Se oli puutonta ylätasankoa, jota kävelimme yli kilsan verran. Lopulta aloimme vähän laskeutua. Pari kilsaa kuljettuamme metsäistä maastoa pysähdyimme ja päätimme tehdä tiedustelukoukkauksia. Minä ja Masa lähdimme meille annettuun suuntaan. Kuljimme toista kilsaa. Lopulta löysimmekin Tuiskujoen, jonka varrella Immon kodan piti olla.

Lähdimme palaamaan kohti paikkaa, jossa olimme hajaantuneet. Kuulimme pillinvihellyksen ja lähdimme kävelemään hyvää vauhtia sitä kohti.  Vähän ajan kuluttua kuulimme pillin vihellyksen takaviistosta, josta päättelimme, että olimme menneet vähän harhaan. Harhaan menosta Lätkä vähän haukkui Masaa ja minua, mutta hän rauhoittui, koska olimme löytäneet Tuiskujoen. Lähdimme yhdessä kohti jokea.

Joelle saavuttuamme minä ja Masa lähdimme etsimään kotaa yläjuoksulta ja Lätkä alajuoksulta. Kuljimme pari kilsaa, mutta emme löytäneet kotaa ja palasimme takaisin. Lätkäkään ei ollut löytänyt sitä, joten jäimme siihen yöksi. Nopeasti duunasimme nappitemppelin pystyyn, sillä taivaalta tippui niskaamme vähän vodaa. Taateliannos päätti päivän hyvissä merkeissä vähän ennen kello kolmea aamuyöstä. 

19.7.1960 tiistai    Tavoitteena Luirojärvi

Heräsimme noin kymmeneltä. Yöllä jokaista oli kiusannut suuret hyttysparvet. Masa oli laittanut yöllä pikiöljyä naamaansa ja nyt aamulla hänen pärstänsä oli aivan ruskea. Oli mun hugi duunata puuroa. Sain aikaan kaurapuuroa, joka meni kuin kuumille kiville. Duunasimme nopeasti reput kondikseen.

Pääsimme liikkeelle kello 12.45 kohti Ampumapäitten välistä matalinta kohtaa. Etappi oli kovaa nousua. Lepotaukoja piti pitää melkein 200 metrin välein. Ylempänä ei ollut puita, oli vain kivikkoa. Siellä tuuli pääsi puhaltamaan aika kovaa. 

luirojarvelle_1960_001.jpg

 Pysähdyimme pariksi tunniksi, koska päätimme poiketa tunturin korkeimmalla huipulla. Nousumatkan aikana yritimme päästä mahdollismman lähelle suurta porotokkaa, jotta saisimme mahdollisimman hyviä kuvia niistä.

vaelluskuva_supe_60_001.jpg

Sieltä huipulta avautui hienot näköalat. Sokosti oli niistä komein, Lupukkapää näkyi myös komeasti ja paljon muita vähän pienempiä huippuja. Sieltä emme vielä nähneet Luirojärveä. Vastaavaa en ollut ennen nähnyt. Viime kesänä perheen kesälomareissulla nähdyt Etelä-Norjan vuoret olivat erilailla komeita. 

Lähdimme laskeutumaan alas viistosti etuoikealle. Ylitimme pari Luirojoen alkuhaaraa ja saavuimme matalamme vaaralle, josta sitten näimmekin jo Luirojärven. Mutta sinne oli vielä matkaa joitakin kilsoja.

luirojarvi_takana_sokosti_001.jpg

Laskeuduimme järven rantaan viistosti oikealle, kuitenkin tulimme liikaa järven pohjoispäähän. Joten jouduimme kävelemään järven rantaa noin 1½ kilsaa päästäksemme kämpälle, jonka näimme jo kaukaa. Vähän ennen kämppää meidän oli ylitettävä järvestä lähtevä Luirojoki. Siinä piti olla pato ja sen päällä kulkutie, mutta pato oli murtunut. Onneksi vesi oli niin matalalla, että pystyimme kahlaamaan joen yli.

Kämpälle tultuamme saimme huomata, että se oli hieno noin 10 hengen kämppä. Masa alkoi tehdä ruokaa ja Karlo alkoi auttaa häntä. Minä menin rantaan pesemään sukkia. Lätkä ja Hessu menivät soutelemaan rannassa olevalla veneellä. Ateriamme koostui makaronista ja vasikkanaudasta.

 Illan aikana kaikki kävivät pyykillä ja niinpä vähän joka oksalla oli roikkumassa pyykkiä kuivamassa, aivan kuin olisi ollut liputuspäivä. Minä oli ainoa, joka kävi uimassa Luirojärvessä. Ilta kului hissukseen ja siinä yhden aikaan yöllä aloimme tehdä räiskäleitä. Monenlaisen vaikeuden jälkeen saimme ne räiskäleet tehtyä. Kello oli jo puoli kolme, kun tein viimeisen räiskäleen. Osa oli jo vetäytynyt aikaisemmin nukkumaan.

20.7.1960 keskiviikko luppopäivä Luirojärven kämpällä

Heräsin aamulla sateenropinaan, mutta koska kello oli vähän, se oli 6, niin nukahdin uudelleen. Koko sakki heräsi noin kello 11. Voimme vain todeta, että meidän pyykkimme olivat aivan märkinä roikkumassa surkeana puiden oksilla. Pilvet roikkuivat tosi matalalla ja välillä ei Sokostia näkynyt lainkaan. Aloimme vähitellen duunata sekametelisoppaa. Kun se oli valmis, niin kaikki olivat virkeinä soppajonossa. Kaikki saivat tarpeekseen ja hyvää se oli.

Sen jälkeen kämpälle ilmestyi kaksi rajajääkäriä. He olivat välillä poissa ja tulivat uudestaan. Me istuimme kämpässä koko päivän sateen vuoksi.

 Iltapäivällä joimme kaakaota ja se oli hiton hyvää. Ilta meni niiden rajajääkäreiden touhuja ja juttuja ihmetellessämme. Ne olivat kovia miehiä sarjassaan. Sää oli illalla kylmentynyt pilvien väistyessä. Illalla vielä keitimme teetä. Sitten menimmekin yöpuulle konepistooli ja kivääri oven pielessä roikkumassa.

21.7.1960 torstai Sokostin valloitus

Herätys oli aamulla omalaatuinen. Ovi aukeni ja ovelta kuului huuto: Onko teillä puntaria, haluatteko kalaa. Kello oli silloin 4.30.  Rajajääkärit olivat olleet kalassa ja olivat saaneet oikean ukkohauen. Puntaria ei ollut, mutta jonkinlainen mitta löytyi.  Saimme sen hauen, jonka pituus oli yksi metri ja neljä senttiä. Koko aamun satoi vettä, taivas oli aivan pilvessä.

Rajajääkärit sanoivat etsivänsä miestä, jota kutsuttiin Lapissa nimellä Maenteis, joka tarkoittaa hyvää henkeä. Hän on kaveri, joka on ollut vuosia Lapissa turistioppaana, mutta sittemmin hänellä on ollut tapana hävitä turistien kamat mukanaan. Hänen epäiltiin liikkuvan nyt näissä maisemissa. Huomasin kämpän päiväkirjasta, että sehän oli ollut täällä 16.7.1960. Sanoin siitä jääkäreille ja he kirjasivat asian muistivihkoonsa.

Rajajääkärit lähtivät matkoihinsa noin kello 11.30. Aamupäivän aikana satoi vielä jonkin verran, mutta aika meni hyvin kun paistoimme haukea kepinnenässä.

Iltapäivällä teimme vielä hernesoppaa ja sitten lähdimme jatkamaan matkaamme kello 15.15. Ensin kuljimme järven rantaa ja kävimme katsastamassa pienen maakämpän, jonka luota lähdimme nousemaan kohti Sokostin huippua. Luirojärveltä jatkettuamme huomasin, että lepo oli tehnyt hyvää ja olihan reppukin jo vähän keventynyt, joten reppu ei enää tuntunut niin suurelta taakalta kuin alkupäivinä. Maakämpältä nousu Sokostin huipulle kesti 75 minuuttia. Lähellä huippua nousu oli jyrkkää ja kivikkoista, piti nousta lähes nelinkontin, ettei vaan reppu olisi kaatanut selälleen koko kundia.

sokosti2_1960_001.jpg

nakymia_sokostilta_001.jpg

Huipulla ihailimme tosi upeita maisemia noin puolen tunnin ajan. Sieltä näkyi kymmeniä ja taas kymmeniä tuntureitten huippuja. Luultavasti kaukaisimmat huiput idässä päin olivat Neuvostoliiton puolella. Siellä huipulla kävi sellainen tuuli, että oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Siellä huipulla jaoimme taatelipakkauksen, se teki hyvää.

sokostin_huipulla_001.jpg

Lähdimme jatkamaan matkaamme koti Muorravaarakan Ruoktua. Kuljimme Riitelmäpään yli. Jouduimme menemään yhden kurun pohjalle ja nousemaan sieltä jälleen ylös.  Siinä vaiheessa näimme jo Muorravaarakan laakson puineen.  Sinne päin jatkaessamme eräältä pieneltä vaaralta näkyi jo Lumikuru. Vähän laskeuduttuamme näimme lunta aivan kurun yläosassa. Kiipesimme sinne rypemään lumeen.

lumikuru_001.jpg

Kovasti kuvia otettuamme lähdimme alaspäin sitä kurua myöten. Se oli aika helppoa alastuloa.  Lopputaival oli kuin olisimme jossain etelän puistossa kävelleet. Kämpälle vei selkeä polkua. Päivän matkaan meni 6 tuntia ja 15 minuuttia.

Perille päästyämme totesimme, että kämppä oli aika pieni ja että siellä oli jo 4 henkeä ennestään. Kävimme heti ruoanlaittohommiin. Ruokalistalla oli makaronia ja nautaa. Joen rannassa oli erillinen saunarakennus, se oli oikea savusauna, jonka porukka oli aikaisemmin lämmittänyt. Kun me sinne pääsimme, niin löylyä ei juuri ollut jäljellä ja kuuma vesikin oli haileata. Saunoimme kuitenkin ja menimme jokeen uimaan. Vesi oli todella kylmää.

Sillä aikaa kämpälle oli tullut lisää 6 henkeä. Siinä oli olemista.

Noin kello kolme kävimme nukkumaan. Minä ja Masa nukuimme kapealla penkillä, Lätkä, Karlo ja Hessu toinen toisissaan kiinni laverilla muiden vierailijoiden kanssa, joista osa nukkui lattiallakin.

22.7.1960 perjantai  Tavoitteena Sudenpesä

Heräsin lopullisesti siinä kello 13.00. Kun olimme heränneet, niin ne neljä henkilöä, jotka olivat majalla meidän tullessamme, olivat jo lähteneet. He olivat kirjoittaneet vieraskirjaan ihme morkkauksia, niistä kuudesta, jotka olivat tulleet silloin illalla myöhään. Valmistimme ruispuuroa. Sää oli hyvin sateinen ja sumuinen. Iltapäivä kului päiväkirjaa kirjoittaessa ja jutellen. Nämä kuusi henkilöä kertoivat kuulleensa, että Luirojärvellä, jotkut partiopojat olivat saaneet jättiläishauen. !  Mitenkä he sen tiesivät??

Aloimme vähitellen pakata kamppeitamme ja lähdimme reissuun kello 17.30. Lähdimme kohti Ukselmakurua, joka näkyi kämpälle selvänä v-aukkona muuten yhtenäisessä tunturirintamassa. Kurua sanotaan myös Pirunkuruksi, koska lappalaiset olivat joskus siinä tuhonneet Venäjältä tulleet vainolaiset. He olivat työntäneet venäläiset alas sinne kuruun.

Sade lakkasi heti kun olimme lähteneet liikkeelle. Heti alkutaipaleella oli metsäinen rinne, jota aloimme kivuta hyvillä mielin. Siinä rinteessä oli runsaasti mustikoita, joita poimimme vähän väliä suupalaksi. Maasto oli hyvin märkää runsaan sateen jäljiltä.  

Heti kun saavuimme kurun alapäähän, alkoi kova nousu lohkareitten yli . Sen jyrkimmän kohdan alastulokin oli hankalaa terävien kivenlohkareitten välistä. Sen jälkeen edessä oli pitkä, loiva noin kolmen kilometrin laskuosuus.  Sieltä alkoi pieni joki, jota seuraten pääsimme Sorvusjoelle. Siinä matkalla kun katsahti oikealle Ruopimapäitten jyrkkään rinteeseen, niin näki, että suunnilleen joka kolmas kaatunut puu oli kelo.

sudenpesa_1960_0012.jpg

 Sorvusjokea ylös seuraten löysimme helposti Sudenpesän. Muuten olisimme ehkä joutuneet sitä kovasti etsimään, mutta olimme kuulleet, että maja sijaitsee noin kilsan verran Sorvusjoen rannasta. Saavuimme majalle noin 21.15. Siellä oli ennestään jo seitsemän retkeilijää.

sudenpesa_001.jpg

Minä ja Masa olimme sitä mieltä, että pystytettäisiin nappitemppeli pihalle, mutta enemmistö eli Lätkä, Karlo ja Hessu olivat sitä mieltä, että änkeämme majaan yöksi.

Emme menneet heti sisään, vaan teimme ruokaa ja söimme ulkona. Päätimme tehdä hernekeittoa, jotta se valmistuisi nopeasti ja pääsisimme nukkumaan. Söimme 2 kiloa hernekeittoa. Suurella rynnäköllä painuimme sisään sinne kämppään ja kyllähän me sinne mahduimme. Laitoimme takkaan tulen, jotta saisimme kuivateltua saappaamme, jotka olivat sisältä märät kosteudesta ja jalkahiestä. Iloisen takkatulen viimeisiä liekkejä katsellessamme vetäydyimme makuupusseihimme. Kello oli silloin 23.30.

23.7. lauantai suuntana Porttikoski

Heräsin kello 7.30 kovaan hälinään. Hälinän syyksi havaitsin, että ne kaikki seitsemän täällä ollutta vaeltajaa, olivat lähdössä. He pitivät jonkin aikaa ovea auki ja sieltä tulee sisään niin hiton kylmää ilmaa, että luulin, että ulkona on talvi. Ylös nousin sen verran, että siirryin penkiltä laverille. Nukahdin välittömästi uudestaan. Heräsin uudestaan kello 11.30 ja nousin ylös. Ulkoseinällä oleva lämpömittari näytti puolelta päivin +9 astetta. Aamujuomaksi teimme kaakaota. Sain Lätkältä kerjättyä maitojauhetta, joten minä join makao-kaakaota.  Juuri niihin aikoihin aurinko kurkkasi pilven raosta ja vähitellen pilvet väistivät kokonaan.

Päätimme tehdä ruoaksi räiskäleitä. Lätkä teki räiskäletaikinan. Ja sitten kukin alkoi vuorotellen duunata niitä räiskäleitä. Tässä hommassa meni muutama tunti. Kukaan ei pystynyt valmistamaan täydellistä räiskälettä. Kun niitä irroteltiin puukolla kääntämistä varten, niin ne hajosivat. 

Syöpöttelyn jälkeen kimpsut kasaan nopeasti ja matkaan kohti Porttikoskea. Aluksi seurasimme jonkin matkaa Sorvusjokea. Paikasta, jossa joki tekee noin 90 asteen käännöksen vasemmalle, lähdimme ylöspäin oikealle kohti vaaran matalinta kohtaa. Nousupätkä oli vain muutama sata metriä, joten sen selvitimme nopeasti. Sieltä ylhäältä laskeuduimme alaspäin melko jyrkkää metsäistä rinnettä. Löysimme melko helposti Sotavaarajoen, jota seuraten meidän oli tarkoitus jatkaa matkantekoa. Nälkä sai meidät pysähtymään vasta vähän matkaa joen reunaa käveltyämme.

Valmistimme nuotiolla makaronia ja hyvin herkullisen näköisiä jauhelihapihvejä. Meillä oli suden nälkä. Jokainen söi runsaasti makaronia ja 4 pihviä. Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa joen reunusta alaspäin kunnes saavuimme eräälle purolle, jonka kohdalta otimme suunnan hieman Porttikosken alapuolelle. Reitti kulki pienen mäennyppylän ylitse. Se oli hyvin tiheätä metsikköä, jonka läpi Masa meidät suunnisti.

porttikoskelle_001.jpg

Joki, kun sille saavuimme, näytti kasvaneen sitten viime näkemän. Lähdimme kävelemään yläjuoksun suuntaan. Joessa oli runsaasti koskia ja nivoja.

Aloimme jo menettää toivomme, mutta onneksi vielä jatkoimme noin 300 metriä ja sieltähän se Porttikoski löytyikin ja sen ylittävä silta, jonka muodosti 4 lankkua. Hiukan huimasi se kosken ylitys.  Päätimme yöpyä vähän matkan päässä koskesta.porttikosken_ylitys_001.jpg

Tällä kertaa teimme nappitemppelin puolikkaista kaksi peräkkäistä harjatelttaa. Ilta oli kauhean kylmä. Piti laittaa päälle villapusero. Sitten teimme tulet ja tarkoituksena oli keittää kahvit. Masa meni hakemaan kattilalla vettä joesta, mutta siinä kävi niin, että voimakas virta riisti kattilan Masan käsistä ja vei mennessään. Siinä vähän aikaa päiviteltiin hyvän kattilan hukkumista ja sitten haettiin kahvivedet pienemmällä kattilalla. Kahviannokset jäivät vähän pieniksi ja niinpä haimme lisää vettä ja keitimme vielä sumpit. Aurinko alkoi jo taas nousta, kun vihdoinkin menimme nukkumaan. Kylmyys ja kosken pauhu aluksi esti nukahtamisen, mutta kova väsymys voitti nukahtamisen esteet.

24.7. sunnuntai Lepopäivä Porttikoskella        

Heräsin kylmyyteen kello 6. Menin ulos vähän jumppaamaan ja sain itseni lämpimäksi ja menin takaisin nukkumaan. Lämpötila oli yöllä varmasti lähellä nollaa.  Heräsin uudestaan kello 13.  Tämän päivän piti olla rokulipäivä ja niin se myöskin pidettiin lepopäivänä.

Eero sanoi, että kello 14.00 meillä on sunnuntaipäivän hartaushetki. Aloitimme virrellä " Joutukaa sielut on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivi pois; Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois… Virren jälkeen Eero luki valmistelemansa tekstin ja sitten rukoilimme yhdessä.  Hartaushetki oli lyhyt, mutta jotenkin arvokas. En tiedä miksi, mutta sisäisesti tuntui, että se oli hyvin paikallaan.

Masa lähti etsimään joen alajuoksulta sitä karannutta kattilaa ja minä menin hänen henkiseksi tuekseen. Se kattila olikin jäänyt kiinni vähän matkan päässä kosken alapuolelle. Saimme sen ylös kahlaamalla. Masa sanoi, että kukaan ei ole pessyt kattilaa niin hyvin kuin hän teki ja että kukaan ei ole noutanut niin raikasta vettä, kun hän nyt toi kosken alasuvannosta. Aamuteen jälkeen lähdimme tarkemmin tutustumaan Porttikoskeen.

porttikoski_001.jpg

Porttikoski muodostui useasta peräkkäisestä koskesta ja nivasta noin 100 metrin matkalla. Siitä otettiin kuvia monista kuvakulmista. Hyppelimme kiveltä kivelle. Minä siirsin yhden rannalla olevan tukin yläjuoksulla veteen ja aloin uittaa sitä koskea alaspäin. Yläjuoksulla se juuttui useasti kiinni, joten jouduin avittamaan sen kulkua. Ennen siltaa se jäi kiinni keskelle erittäin vuolasta virtaa, josta en päässyt sitä irrottamaan, joten sinne se jäi.

 

                                           

Sitten Lätkä pyysi minua mukaansa etsimään pahkoja, joista voisi tehdä pahkakupit. Yhden löysimmekin aika pian ja saimme sen helposti irti puusta. Lätkä alkoi sitä kaivertaa. Minä vielä jatkoin etsimistä. Löysinkin yhden mutta se oli isossa, elävässä puussa ja sinne se jäikin. Päätin lopettaa etsimisen. Lätkä jatkoi pari tuntia pahkansa kaivertamista. Me muut aloimme tehdä rakovalkeata. Hessu hankki metsästä pöllit ja hän Karlon avustuksella vuoli ne sopiviksi, sitten Masa ja minä pystytimme rakennelman.

 Ensin teimme nuotiolla kaurapuurot ja syötyämme aloimme sytyttää rakovalkeata. Olosuhteisiin nähden se syttyi hyvin ( puut olivat sateiden jäljiltä todella märkiä) Lätkä, Hessu ja minä lähdimme kalaan. Heittelimme virvelillä noin 1½ tuntia saamatta kalaa ja niin tulimme kahvinkeittoon. Näkkileipäni loppuivat tämän kahvittelun myötä. En oikein ymmärrä, miten pärjään loppureissun ajan.

Masankin leivät loppuivat. Masa päätti alkaa leipoa leipää. Kaivoimme repuista kaikki vehnäjauhot ja hän teki meille olosuhteisiin nähden todella hyvää leipää. Viimeiset Masan tekemät leivät söimme 02.15 ja sen jälkeen menimme nukkumaan. Jossain vaiheessa heräsin rapinaan. Kurkkasin ulos ja näin kaksi kuukkelia aivan viereisen puun alaoksilla. Ei minulla ollut mitään annettavaa ja jatkoin nukkumista.

25.7.sunnuntai   Rautujärvelle

Heräsin hyvän unen jälkeen kello 13.15.  Menimme joelle aamupesulle. Tosi kylmä vesi karisti pikaisesti loput unen rippeet. Aamuteen ja ruispuuron jälkeen pakkasimme varusteemme ja lähdimme reippain mielin jatkamaan vaellustamme kohti Taajostupaa, koska olimme päättäneet mennä sinne aikaisemmin suunnitellun Rautujärven sijasta.

Lähdimme seuraamaan Suomujokea. Joitakin kilsoja käveltyämme käännyimme seuraamaan erästä pientä puroa, jonka oletimme johtavan matkaamme kohti Taajostupaa.  Aikamme sitä seurattuamme se pieneni aivan olemattomaksi. Päätimme tehdä tiedusteluretkiä ympäristöön, mutta koska nälkä kurni suolissa, niin päätimmekin pitää ensin ruokatauon. Muut alkoivat valmistaa makaronia ja sikavasikkaa, kun me lähdimme Lätkän kanssa etsimään sitä puroa, jota meidän oli alun perin tarkoitus seurata. Tulimme eräälle joelle, jota lähdimme seuraamaan jonkin matkaa. Emme olleet varmoja oliko se Suomu vai sen sivujoki. Se vaikutti Suomuksi melko kapealta, mutta toisaalta aika isoksi sivujoeksi. Päätimme kääntyä takaisin poikien luokse. Ruoka olikin jo valmista.

Syötyämme hyvällä ruokahalulla päätimme lähteä sille joelle, jonka olimme Lätkän kanssa löytäneet. Yhdessä päättelimme, että sen oli pakko olla Suomu ja niin muutimme jälleen suunnitelmaa, että menisimme sittenkin Rautujärven kämpälle. Jaksoimme kävellä reippaasti hyvän aterian jälkeen.

Saavuimme pian Lankojärvelle, jonka rannassa oli kaksikin kämppää. Toinen oli kuuluisa Meäteiksen kämppä.  Se on erakon kämppä, sitä tyyppi ei juuri kukaan ole nähnyt. Hän väistää ihmisiä. Lukko riippui aukinaisena ulkopuolella. Koputimme ja avasimme oven, kämppä oli lämmin ja selvästi asutun tuntuinen. Sisällä näytti olevan runsaasti kuivamuonaa aina maltaita myöten ja kaikenlaisia tarve-esineitä. Kalaverkko näytti kuuluvan hänen valikoimiinsa. Emme tiedä onko se hänen oma majansa, vai onko hän vain ominut valtion kämpän omaksi asumuksekseen.

rautujarvi_001.jpg

Lankojärven kierrettyämme seurasimme vielä vähän matkaa Suomujokea. Pysähdyimme paikassa, jossa Rautuoja erkanee vasemmalle. Meillä oli kovat skabat: Esim. kuka joi viimeksi Suomusta? Kuka sylkäisi viimeksi Suomuun jne. Voitin erään näistä skaboista, sillä kisasimme pitkään Hessun kanssa tästä sylkemisvoitosta… Hessu antoi periksi ja niin voitin sen erän.

Rautuojaa seuraten lähdimme pikamarssia kohti Rautujärveä. Se ei tosiaan ollut hidasta kävelyä. Tämän osuuden kävelimme kello 23.00 - 02.15. Perille saavuimme hyvässä kunnossa. Aloimme heti työskennellä tutun työjaon mukaisesti: Eero, Masa ja minä aloimme tehdä nappitemppelin osista majaa, Karlo ja Hessu keräsivät ympäristöstä polttopuuta ja virittivät tulet meille. Sinä iltana joimme kahvit.

Siinä kahvitellessa Eero alkoi pohtia ääneen, että mikähän se vetää tiettyjä ihmisiä tänne Lappiin samoamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Aloimme keskustella aiheesta ja päädyimme muutamaan olettamukseen: ihminen tulee tänne karkuun tavallista elämää, jatkuvaa kiirettä ja melua. Totesimme myös, että ilmeisesti suomalaiset ovat saaneet perintönä esi-isiltään eränkäynnin. Tämän iltakahvihetken jälkeen siirryimme sisälle nappitemppeliimme ja makuupusseihimme kellon ollessa noin 04.00 aamuyöstä.

26.7. maanantai      Rumakuru

Heräsin noin kello 13.30 sateen ropinaan. Kova nälkä ajoi liikkeelle. Minä ja Lätkä menimme ulos nuotion tekoon ja puuronkeittopuuhiin. Satoi niin hitosti, että emme millään saaneet nuotiota syttymään. Stidit kastuivat heti ja sammuivat heti alkuun. Yhden askin raaputuspinta kastui niin, ettei sillä tehnyt enää mitään. Puut olivat likomärkiä, samoin vähäiset tuohet. Olimme niin korkealla, että siellä oli vain matalia tunturikoivuja, joista ei paljon tuohta irronnut. Muut kaverit loikoilivat vain nappitemppelissä, joten totesimme Lätkän kanssa, että mitäs me tässä rehkitään. Päätimme lähteä katsomaan Rautujärven kämppää.

Rautujärven kämppä oli vaatimaton 2-3 hengen turvepäällysteinen maakämppä. Se oli todella tupaten täynnä eli siellä oli kymmenkunta retkeilijää pitämässä sadetta. Emme siis mahtuneet oviaukosta sisään. Meidän oli palattava tulentekohommiin. Emme jaksaneet tapella umpimärkien ja tuoreiden koivunkäkkäröiden kanssa. Päätimme lähteä hakemaan puuta alhaalta, missä kasvoi kunnon puita ja oli kaatuneita puita ja kuivahkoja maahan pudonneita oksia. Meidän piti kävellä noin puolitoista kilometriä ennen kuin löysimme kohtuullisen metsikön. Niihin aikoihin alkoi sadekin hellittää. Hiki meille tuli, kun raahasimme karahkat ylös majoituspaikkaamme.

Komensimme muut pilkkomaan puita pienemmiksi ja me aloimme Lätkän kanssa taas sytytyspuuhiin. Vihdoinkin saimme nuotion palamaan ja niin alkoi puuronkeitto. Keittohommiin osallistui useampi meistä, koska kaikilla oli nälkä ja kaikki halusivat varmistaa, että homma onnistuu ripeästi. Karlo piti varmuuden vuoksi kiinni koko kattilatelineestä, ettei se pettäisi, Lätkä piti kiinni kattilasta, ettei se heilunut sivusuunnassa ja minä hämmensin puukauhalla puuroa. Kaurapuurosta tuli hyvää.

Heti syötyämme lähdimme jälleen liikkeelle ja tällä kertaa kohti Rumakurua. Lähdimme kävelemään Rautujärven kämpän ohitse melkein kohti pohjoista. Maasto oli aika yksitoikkoista hiekkaperäistä laaksoa. Vaikka maasto oli helppoa, niin meille tuli kova nälkä. Ylitettyämme Kulasjoen pysähdyimme ruokataukoa varten.

Valmistimme pitkästä aikaa makaronia ja karjalanpaistia.

Matkanteko jatkui helppokulkuisessa maastossa, tosin yhdessä vaiheessa ylitimme hiukan kosteaperäisen aapasuon. Matkalla sivuutimme pari melkein kuivunutta lampea. Muutaman kilsan päästä saavuimmekin hiukan yllättäen Rumakurun kämpälle, sillä olimme arvioineet, että matkaa olisi ollut enemmänkin.

rumakuru_001.jpg

Kämppä oli aivan täynnä., joten sinne emme päässeet nukkumaan. Kämpän seinällä oli kyltti, jossa luki, että juomavettä löytyy ensimmäisestä kurusta vasemmalta katsottuna. Lähdimme sinne ja noin 500 metrin päästä löysimmekin pienen lähdesjärven, jonka rannalle päätimme majoittua. Hyvällä rutiinilla nappitemppelin asennus ja nuotion teko. Oli aika juoda läksiäiskahvit. Siinä juodessamme kertasimme retkeämme ja muistelimme myös aikaisempia yhteisiä partioretkiä siellä etelässä. Toista tuntia rupateltuamme siirryimme temppeliimme ja unten maille.

Kello oli taas jo noin 03.00 aamuyöstä. Yöllä nukuimme hiukan levottomasti, koska tässä paikassa oli kauheasti hyttysiä.

27.7. tiistai   

Herätys oli älyttömän aikaisin, nimittäin 9.30. Joimme ensin pikaisesti sumpit ja sitten aloimme tehdä jäähyväisateriaa: makaronia, sikavasikkaa ja naudan lihaa.

Pakkasimme nopeasti ja lähdimme tutustumaan Rumakurun kämppään.

Matkanteko kohti Kaunispäätä alkoi kello 12.30. Matkanteko tuntui kevyeltä, reppu oli älyttömän kevyt ja maasto oli helppoa. Näimme Kaunispään maston 2-3 kilsan päähän ja näin oli helppoa suunnistaa sitä kohti.  

kaunispaa_001.jpg

                       

Itse Kaunispäälle nousu oli kova loppurypistys. Siinä pursui monta hikipisaraa. Siellä ylhäällä oli näkötorni ja pieni ravintola. Näköalat olivat hienot ja ravintolassa join kahvit ja söin pari pikkupullaa. Sieltä saimme tietää missä sijaitsee virkamiesliiton maja, jonne menimme yöksi. Ilta kului lehtiä lukien ja päiväkirjoja kirjoitellen.

kaunispaan_torni_1960_001.jpg

                     

kaunispaan_maja_001.jpg

                                           
27.7. Liftausmatka Rovaniemelle
Aamutoimien jälkeen menimme tien varteen liftaamaan. Tarkoituksena oli liftata Rovaniemelle. Seuraavaksi päiväksi oli ostettu junaliput, joten siihen mennessä pitäisi olla perillä. Minulla ei ollut rahaa bussilippua varten, joten liftaamisen oli onnistuttava. Pääsin kolmella kyydillä perille illaksi.
Ensimmäinen kyyti oli noin 30 kilometriä pienessä autossa, jossa oli isäntä kuskina, emäntä edessä ja viis lasta takapenkillä. Minä sain takapenkillä 2 pientä lasta syliini ja näin alkoi liftausmatkani. Toinenkin kyyti oli melko lyhyt paikallisen kuorma-auton kyydissä.Pääosan matkasta pääsin  kuorma-auton kyydissä. Minulla ei olut rahaa edes piffata kahvia kuorma-auton kuskille, kun hän pysähtyi kahville. Jäin odottamaan auton luokse ulos. Siinä pihassa ollessani viereeni pysähtyi kuorma-auto, yllätys yllätys kyydissä oli Lätkä. Hänkin jäi ulos odottelemaan.
liftimatkan_kuorma-autot_1960_001.jpg
Minun kuorma-auton kuljettaja tuli ensin kahvilta ja niin Lätkä jäi odottelemaan omaa kyytiään.Vähän ennen Rovaniemeä yksi kuorma-auto meni meidän ohitse ja ohjaamosta vilkutti Lätkä, joten hän ehti ekana Rovaniemelle vain pari minuuttia nopeammin kuin minä. Menimme Rovaniemen uuden Ounasjoen sillan kupeessa olevalle leirintäalueelle.
rovaniemen_uusi_campingalue_1960_0012.jpg

28.7. Junalla kotiin

Hyvissä ajoin ennen junalle lähtöä olimme kaikki koossa ja niin lähdimme kävelemään rautatieasemalle. Se oli tämän reissun viimeinen kävelytaival.

29.7. Kotona jälleen ja pyörällä mökille Espoon Hannusjärvelle.     

 Tämä oli ensimmäinen Lapin reissuni. Todella upea kokemus hyvien partsikakavereiden kanssa.   

Lukijaa ehkä hämmästyttää, että jouduimme monessa paikassa lähettämään tiedustelupartioita eri suuntiin, jotta varmistuisimme sen hetkisestä olinpaikastamme. Se johtui siitä, että kartan 1 cm vastasi kilometriä ja muutenkaan kartan tiedot eivät olleet kovin tarkat.    

Matkan menot:                     Ruoka           2550,-

                                            Junamatkat    2430,-

                                            Bussimatka     960,-     

                                            Yht.               5940,-

                                           

 Lisäksi ostin uudet saappaat: 1550;- Kaikki muut retkeilyvälineet minulla oli ennestään.

Helsingin Metsänkävijöiden Tilkanmäen veljesjoukko tuki vaellusta 2000 markalla per vaeltaja eli itse piti maksaa 3940,-.

 

Repun sisältö:                     Itse reppu                            2200 g

                                            Makuupussi                        1900 g

                                            Leivät                                  1200 g

                                            Säilykepurkit                       3700 g

                                            Ruokapussit                        4200 g

                                            Kamera                                 600 g

                                            Ensiapu ja korjausvälineet  1000 g

                                            Ruokailuvälineet                   400 g

                                            Villapusero                            600 g

                                            Flanellipaidat                         500 g

                                            Vaatteita                               800 g

                                            Anorakki                               700 g

                                            Saappaat                            2000 g

                                            Nappitemppelin osa            1375 g

                                            Sekalaisia kamoja              1300 g

                                            Kompassi ja pilli                    125 g

***********************************************************************************************************************************