Keskusta-logo

Uutiset

5.1.2019Tunteikas Joulu 2003Lue lisää »5.1.2019Miksi minusta tuli arvojohtajaLue lisää »4.1.2019Finnån tilojen historiaaLue lisää »

2. TARINA

Kampakeraamisesta kulttuurista pronssikauteen

Olen kuullut kertomuksia vanhoista ajoista. Noin vuonna 3000 eKr. asuinsijoillemme oli ilmestynyt idästä, Karjalasta, uudisasukkaita, jotka olivat tuoneet mukanaan taidon tehdä keraamisia tuotteita savesta. Aikaa on kutsuttu kampakeraamisen kulttuurin ajaksi, koska astiat valmistusvaiheessa koristeltiin kammalla. Keraamisia astioita käytettiin esimerkiksi hylkeistä ja kaloista saatujen tuotteiden säilyttämiseen. Näihin aikoihin ilmasto oli alkanut lämmetä ja hyljekanta kasvaa.

Sukumme melko rauhallista elämänmenoa järkytti melko uhkaavasti käyttäytyvien uudisasukkaiden tulo asuinseudullemme noin 2500 eKr. Uudisasukkaat näyttivät erilaisilta kuin me, emmekä ymmärtänyt heidän puhettaan. Heitä alettiin kutsua sotakirveskansaksi, koska heillä oli erikoisen näköiset vasarakirveet. Onneksi nämä tulokkaat asettuivat asumaan jonkin verran etäämmäksi rannasta, joten suurempaa taistelua asuinpaikoista ei syntynyt. Aluksi ihmeteltiin, miksi he asettuivat sisämaahan savikkojen yhteyteen. Seurasimme uteliaina heidän touhujaan. He muokkasivat ahkerasti maata ja saivat meidätkin maistamaan kasvattamistaan kasveista valmistettua ruokaa. Näin alkoi vähitellen pienimuotoinen maanviljelys kotiseudullamme. Vähitellen sukumme tutustui heihin paremmin, he oppivat meidän kielemme ja meidän sukumme oppi tekemään uudenlaisia keraamisia astioita. Heidän astiansa olivat pienempikokoisia, niiden seinät kaartuivat suuta kohden. Astiat olivat hienompia kuin meidän ja niissä oli erilainen kuvio, koska he viimeistelivät astiat kaksisäikeisellä nuoralla. Tätä aikakautta on kutsuttu toisaalta vasarakirves-, toisaalta nuorakeraamiseksi kulttuurikaudeksi, ja se päättyi noin 2000 eKr.

Sitten siirrymme noin vuoteen 1000 eKr. Veden taso on laskenut alueellamme maankohoamisen vuoksi noin 15 metriin. Uudisasukkaat ja kauppamiehet ovat tuoneet kaukaisilta mailta maahamme aivan uusia tietoja ja taitoja. Olemme oppineet uusien raaka-aineiden etsimisen, jalostamisen ja työstämisen. Meitä asuu täällä, myöhemmin Espooksi, kutsutulla alueella, noin 50 ihmistä. Pääosa suvustamme päätti lähteä sisämaahan rauhallisempiin maisemiin. Halusimme harjoittaa rauhassa eränkäyntiä, olla suurien metsien keskellä ja raivata sinne oma pienet maapalstamme. Lähdimme Hämeeseen alueille, joita myöhemmin alettiin nimittää Lammiksi ja Padasjoeksi. Vähän ennen muuttoamme jouduimme hautaamaan isämme sisaren miehen, joka oli erittäin arvostettu mies, aseineen ja käätyineen Kaitaan Själörsberget -nimiselle pienelle asumattomalle saarelle. Hänet peitettiin saaren rannasta kerätyillä kivillä.

Näin sukumme jätti jäähyväiset näille rannikkomaisemille aikana, joka nimettiin pronssikaudeksi.