Keskusta-logo

Uutiset

29.1.2021Hiilinielu- ja terveysmetsiä Espooseen.Lue lisää »29.1.2021Onko Suur-Espoonlahden kehitys ollut kestävää?Lue lisää »23.1.2021Korkeat kerrostalot hajottavat mielenmaisemaniLue lisää »

Suur-Espoonlahden kehittäminen

Espoonlahden alueneuvottelukunta                              MIELIPIDE

Seppo Salo                                                                     28.6.2002                                     

                         

YLEISKAAVARAKENNEMALLEISTA JA YLEISKAAVATAVOITTEISTAMME

Kestävä kehitys (liite 1)   Espoonlahden alueneuvottelukunnan (elank) mielestä kaupunkisuunnittelun perustana on oltava kestävä kehitys, joka tarkoittaa seuraavien arvojen tasapuolista huomioimista:

*Ekologinen kestävyys       *Sosiaalinen kestävyys

*Taloudellinen kestävyys   *Kulttuurinen kestävyys

Ensin nykyisten asukkaiden tarpeet tyydytettävä ( liite 2)

Suur-Espoonlahtea pitää ensisijaisesti kehittää nykyisten asukkaiden arvojen sekä heidän nykyisten ja tulevien tarpeittensa pohjalta. Ensin nykyisten asukkaiden palvelut on saatava hyvälle tasolle ja sitten vasta luodaan puitteet muualta tulevia, uusia asukkaita varten ja heitä varten tarvittavia lisäpalveluita.

Espoonlahden keskusta ja kylät suunnittelun kehikkona ( liite 3)

Espoonlahden keskustaa on vahvistettava kaupunkikeskuksena ja alueen kylien elinkelpoisuus on taattava.  Alueella tulee sijaita myös kaupungin alueellistettujen palvelujen johto ja asiantuntijat.

Näitä kyliä (Finnoo, Kaitaa, Kivenlahti, Latokaski; Laurinlahti, Nöykkiö, Saunalahti, Soukka ja Suvisaaristo) tulisi kehittää niin, että niissä voidaan taata asumismahdollisuudet kaikissa elämänkaaren vaiheissa, hyvät sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut ( lähipalvelukeskukset), hyvät peruskoulutusmahdollisuudet (vähintään alakoulu), päivittäistavarain ostospaikat, vähintään kirjaston lainauspisteet, viranomaisten ja asukasyhdistysten yhteispalvelupisteet, lähivirkistys- ja ulkoilualueet, tilat asukastoiminnalle (asukaspuistot) ja työpaikat mahdollisimman monelle.

  Suur-Espoonlahden alueella tulee sijaita hyvä valikoima erikoistavarakauppoja, kaupungin, valtion, seurakunnan ja alueneuvottelukunnan palveluja tarjoava yhteispalvelupiste, hyvät kirjastopalvelut, hyvät ulko- ja sisätilat kulttuuri- ja urheiluharrastuksia varten, alueen kysyntää vastaava määrä oppilaspaikkoja oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon tai ylioppilastutkinnon sekä ammattitutkintoja.

Työpaikkaomavaraisuus (liite 4)

 Suur-Espoonlahden alueen työpaikkaomavaraisuus on nostettava mahdollisimman pian 100 %:iin.  Yleiskaavassa tulisi varata työpaikkatontteja noin 150 % teoreettisesti lasketusta tarpeesta.

Luonnonmukaisina säilytettävät alueet (liite 5) :

Ulkoilijoille ja koululaisille on varattava virkistäytymis-, urheilu- (suunnistus) ja oppimiskäyttöön luonnonmukaisia metsäalueita:

  • Keskuspuisto
  • Hannusmetsä, erityisesti Hannusjärven valuma-alue,  jolle on perustettava suojelualue
  • Hannusjärvi (ainoa järvi Etelä-Espoon mantereella)
  • Sammalvuori
  • Hanikan hiihtomaasto (Soukan ja Kaitaan alueen ainoa hiihtolatu)
  • Kasavuoren kalliot
  • Eestinkallion metsä- ja viheralue (liite 11)
  • Soukan kalliot
    • Ekologiset käytävät mereltä (Suomenojalta ja Espoonlahdelta) keskuspuistoon
    • Suomenojan ja Hanikan lintualueet torneineen
  • Suvisaariston suojelualueet
  • Kummelivuori pronssikautisine hautoineen
  • Laurinlahden-Krattivuoren jäljellä olevat alueet
  • Tillinmäen ja Saunalahden alueella sijaitseva 1-luokan suojeltu pohjavesialue

Hoidetut viheralueet (liite 6)

 Tavoitteena on, että jokaisen asukkaan lähellä (kolmen minuutin kävelymatkan päässä)  on lähiviheralue. Jokaisen kylän alueella tulee olla asukaspuisto/ lähimetsä kävelymatkan etäisyydellä sekä hyvät kevyen liikenteen yhteydet virkistys- ja ulkoilualueisiin, meren rantaan ja keskuspuistoon. Huom. Espoon Viherpalvelut –osasto laatii tänä vuonna Suur-Espoonlahden alueellisen vihersuunnitelman, jonka mukaan täydennämme tätä listaa.

 Hoidettuina viheralueina on säilytettävä:

  • merkittävä osa Latokasken niitystä   
  • merenrantavyöhykkeet
  • Iivisniemen puisto
  • Espoonlahden urheilupuisto

Kulttuuriympäristöt        

Suur-Espoonlahden alueen muinaismuistomerkit on kartoitettava, merkittävä suojelukohteiksi ja pidettävä kunnossa

Hannusjärvi rantoineen ja rantavyöhykkeellä sijaitsevine rakennuksineen on harvinaisena 1930-luvun kesämökkikulttuuria edustavana kokonaisuutena säilytettävä.

  Palstaviljelyalueet tulisi säilyttää ja niitä tulisi lisätä asutuksen lähelle.

Asuminen (liite 7)            

Espoonlahden keskukseen, monimuotoisiin kyläkeskuksiin ja väljiin pientaloalueisiin perustuva kaupunki­ra­ken­ne on säilytettävä. Keskusta-alueet, tehokkaammin rakennettavat asuinalueet,  työpaikka-alueet ja perinteiset omakotialueet on selkeästi erotettava toisistaan. Lisärakentamisen tulee olla pääasiassa pientalovaltaista, koska 80 % espoolaisista haluaa asua pientaloissa.

 Kylissä tulisi olla erilaisia ja erikokoisia asuntoja/taloja, jotta erilaisissa elämäntilanteissa ja elämänkaaren eri vaiheissa voisi löytää omalta kylältä asunnon.

Liikenneratkaisut  

Tasapainoiseen kestävään kehitykseen perustuvan kaupunkisuunnittelun tuloksena sekä työmatka että vapaa-ajan liikkumistarve moottoroiduilla kulkuvälineillä vähenee. (etenkin ruuhka-aikoina). Liikenteestä enää 21 % (tulevaisuudessa alle 15 %) suuntautuu Helsingin niemelle ja Itä-Helsinkiin. Tästä syystä massiivisia investointeja joukkoliikenteeseen Espoonlahti-Helsinki suunnassa ei tarvita.

 Liikenneinvestoinnit tulisi suunnata Espoon sisäisen poikittaisliikenteen parantamiseen ja kevyen liikenteen väyliin.

Kaupunkirataa tulisi jatkaa Kirkkonummelle saakka. Poikittaisliikenne Espoonlahden keskuksesta  Kauklahteen, Matinkylästä Espoon keskukseen ja

Tapiolasta Leppävaaraan tulisi aluksi hoitaa vähäpäästöisillä busseilla ja myöhemmin pikaraitiotievaunuilla.

Kylien ja Espoonlahden keskuksen välille on luotava toimiva, joustava julkisen liikenteen verkosto, jossa voidaan käyttää pienbusseja (maakaasu/sähköbusseja)                       

Yhteydet Espoonlahdesta Helsinkiin on säilytettävä nykyisen kaltaisina suorina yhteyksinä.

Suur-Espoonlahden alueella tulisi ensisijaisesti panostaa joustaviin ja kattaviin kevyen liikenteen väyliin, jotka sijaitsevat meluttomilla ja saasteettomilla alueilla.

Näitä rakennettaessa tulee käyttää turvallisuutta lisääviä rakentamistekniikkoja.

Tieyhteydet                      

Espoonlahden väylä tulisi rakentaa kiireellisesti ja samoin Nöykkiönkadun jatke Finnoontielle/Espoonväylälle asti.  Nämä väylät vähentäisivät kapeiden asuinalueilla mutkittelevien teiden liikennettä.

 Kuitinmäentien ja Martinsillantien leventäminen nelikaistaisiksi tulisi tehdä lähivuosina. 

Espoonlahden alueella Länsiväylän liittymät on korjattava liikenteellisesti paremmin toimiviksi, on huomioitava myös, että työpaikkaliikenne Kirkkonummen suunnalta tulee lisääntymään.

Palvelut (liite 8)   Suur-Espoonlahden palveluomavaraisuutta on selvästi parannettava.

Kantamme aluekohteisiin

Sammalvuori (liite 9)   Sammalvuori on eräs Espoonlahden keskeisistä ulkoilukäytössä olevista metsäisistä alueista. Sillä on arvoa myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Sammalvuori on säilytettävä viheralueena.               

                                   

Hannusjärvi (liite 10)          Hannusjärvi tarvitsee veden riittävän vaihtuvuuden varmistamiseksi kaiken valuma-alueelle satavan veden ja lumen sulamisvedet. Alueneuvottelukunnan ja usean järjestön kaupungille luovuttaman suojelualoitteen mukaisesti Hannusjärven pohjoispuolen valuma-alueelle ja avokallioille ehdotettu suojelualue on säilytettävä luonnonvaraisena.

Elank hylkää kaikki kolme vaihtoehtoa (A, B ja C) Bondaksenmäen osalta. Hannusjärven valuma-alueella rakennusoikeus saa olla korkeintaan 0.20.                                          

 Suvisaaristo   Ainutlaatuinen Suvisaaristo on toisaalta pidettävä luonnonmukaisena toisaalta on taattava mahdollisuus ympärivuotiseen asumiseen Manner-Suvisaariston alueella (se osa Suvisaaristoa, joka on tieyhteyksien piirissä). Suvisaariston alueen vahvistetussa osayleiskaavassa on määrällisesti sopivasti suojelualueita, mutta sijainnit olisi syytä tarkistaa alueen asukkaiden ja asukasyhdistyksen kanssa yhdessä.

Toivomme, että näiden ideoiden pohjalta yleiskaavayksikkö ja kaupunkisuunnittelulautakunta olisivat valmiit yhteistyöhön kanssamme Suur-Espoonlahden kehittämiseksi.

                                            Espoonlahden alueneuvottelukunta

 

                                          


Liitteet:

 

Kestävä kehitys (liite 1)         

Ensin nykyisten asukkaiden tarpeet tyydytettävä (liite 2)

Espoonlahden keskusta ja kylät suunnittelun kehikkona ( liite 3)

Työpaikkaomavaraisuus (liite 4)                  

Luonnonmukaisina säilytettävät alueet (liite 5

Hoidetut viheralueet (liite 6)

Asuminen (liite 7)

Palvelut (liite 8)

Sammalvuori (liite 9)

Hannusjärvi (liite 10)

Eestinkallio (liite 11)

 

 

*Kestävä kehitys   *Arvot   *Hyvä elämä   *Osallisuus   *Nykyisten asukkaiden yleiskaavamalli (0+)

*1 kaupunkikeskus  ja 9 kylää   *Pientalorakentamista   *Työpaikkaomavaraisuus   *Palveluja lisää

*Vähennetään liikkumistarvetta   *Luonto ja väljyys säilytettävä   *Ei raskasta, kallista, jäykkää joukkoliikenneratkaisua rannikolle   *Hyvä perintö tuleville sukupolville

                                                                                                            

Liite 1

Kestävä kehitys  Yksi elankin toiminnan kantavia ajatuksia on kestävä kehitys. Käsityksemme mukaan se tarkoittaa:

*Ekologista kestävyyttä: kehitystä, joka on sopusoinnussa ekologian, luonnon monimuotoisuuden sekä luonnon monimuotoisuuden sekä luonnonvarojen säilyttämisen ja ylläpidon kanssa. Se tarkoittaa, että ennen ympäristöä muuttavien toimenpiteiden aloittamista tulee arvioida huolella hankkeiden haitat ja riskit

*Sosiaalista kestävyyttä: kehitystä, joka vahvistaa ihmisten omaa elämänhallintaa sekä voimistaa yhteisöllisiä toimintamuotoja. 

*Taloudellista kestävyyttä: kehitys on taloudellisesti tehokasta ja kehityksen tulokset jaetaan oikeudenmukaisesti sukupolvien sisällä ja välillä

*Kulttuurista kestävyyttä: kehitys on sopusoinnussa asukkaiden arvojen  kanssa

Yksilön toiminta määräytyy vuorovaikutuksessa fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön kanssa: (nämä siis muodostavat elinympäristön):

*Fyysinen ympäristö muodostuu lähiluonnosta, esineistä, materiaaleista, rakenteista ja rakennuksista.

*Sosiaalinen ympäristö muodostuu toisista ihmisistä ja yhteisöistä sekä niiden käyttämistä kielistä, symboleista, merkityksistä, säännöistä, normeista ja tavoista.

*Kulttuurihistorialliset tekijät muodostuvat arvoista, historiallisesta kokemuksesta ja kollektiivisesta tajunnasta.

Vastuu elinympäristön hoidosta, ylläpidosta ja kehittämisestä on Espoon kaupungilla. On huomioitava taloudellisten laskelmien lisäksi muut em. osatekijät. On nähtävä budjettikauden ja vaalikauden yli, on uskallettava toimia vastoin mahdollisesti tilapäisiä ja nopeasti ohimeneviä muotivirtauksia. On painotettava kestävää kehitystä ja muistettava myös, että ihmiset ja ihmisyhteisöt tarvitsevat juuret. Jokaisella elinympäristöllä on yksi menneisyys, mutta monta mahdollista tulevaisuutta. Erityisesti meidän on huolehdittava luonnonmukaisten alueiden säilymisestä tulevillekin sukupolville, koska luonto on suomalaisen sielunmaiseman peruselementti.

                                                                                                             Liite 2

Ensin nykyisten asukkaiden tarpeet

Elank ehdottaa, että yleiskaavan pohjaksi inventoidaan suuralueittain ja kylittäin nykyiset julkiset ja kaupalliset palvelut, työpaikkatarjonta ja kysyntä sekä  asukkaiden asumiseen liittyvät arvot. Inventaarin pohjalta laaditaan swot-analyysi ja sen pohjalta kehitellään yleiskaavaluonnosta.

Elank yhteistyössä Espoon Viherpalvelut- yksikön kanssa on tiedustellut alueen asukkaiden asumiseen liittyviä arvoja ja mielipiteitä hyvästä elämästä. Vastausten analysointi tapahtuu tämän kesän aikana. Toimitamme yhteenvedon yleiskaavayksikölle syksyllä.

 Aikaisempien kyselyjen ( Kaitaan asukaskysely, Iivisniemen koulun oppilaiden kirjoituskilpailu ja elankin arvoseminaari) perusteella voidaan jo tässä vaiheessa todeta seuraavaa:                                         

Meri- ja järvinäkymät, metsät, niityt ja kalliot kuuluvat espoonlahtelaisten sielunmaisemaan.

Väljiin aluekeskuksiin ja pientaloalueisiin perustuva kaupunki­ra­ken­ne on säilytettävä tuleville sukupolville.

Turvallisuus, ulkoilumahdollisuudet, hyvät liikenneyhteydet ja tarpeeksi hyvät palvelut ovat tärkeitä asioita alueemme asukkaille.

Kaikille näille asukkaiden arvoille on pantava suuri painoarvo, kun alueen kehittämistä suunnitellaan. Asukkaat eivät halua esimerkiksi merkittävää tiivistämisrakentamista.

Siksi sellaiset vaihtoehdot, jotka merkitsevät merkittävää tiivistämisrakentamista tai asukkaille tärkeiden luontoalueiden rakentamista on syytä unohtaa, mikäli kaupunki haluaa pitää nykyiset asukkaansa ja mikäli kaupunki toimii omien arvojensa mukaisesti.

 

                                                                                                             Liite 3

Espoonlahden keskusta ja kylät suunnittelun kehikkona

Ihmisillä on tarve osallistua enemmän oman lähiympäristönsä kehittämiseen, suunnitteluun, sitä koskevaan päätöksentekoon ja sen hoitoon. On tärkeää voida tuntea, että omalla toiminnallaan voi tehdä asuinympäristöstään entistä paremman, koska se vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa.

Kun on itse ollut jollain tavoin mukana, niin kantaa siitä myös vastuuta. Jos jotkut muut suunnittelevat, päättävät ja toteuttavat asuinympäristön viimeistä piirua myöten eli asukkailla ei ole minkäänlaista oikeutta ympäristöön, niin ei heillä ole myöskään minkäänlaista vastuuta ympäristöstä.

Ympäristö ei ole erillinen, pelkkä fyysinen tausta olemassaololle, vaan sen laatu vaikuttaa suoraan henkilökohtaiseen elämäntyytyväisyyteen.

Elankin mielestä on tärkeää, että ihmiset tulevaisuudessa saadaan enemmän osallistumaan oman asuinalueensa suunnitteluun ja sitä kautta sitoutumaan paremmin omaan lähialueensa ihmisiin, rakennuksiin ja luontoon ja sitä kautta ottamaan enemmän vastuuta itsestään, lähimmäisistään ja ympäristöstään. Siksi elank panostaa osallisuuden edistämiseen ja kyläajatteluun.

On tärkeää, että asukkaita, asukasyhdistyksiä ja alueneuvottelukuntia kuunnellaan jo siinä vaiheessa, kun hankkeille asetetaan tavoitteita ja määritellään osallisten kuuleminen.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että alueneuvottelukunnat, joissa paikalliset asukasyhdistykset ovat edustettuina, pääsevät mukaan hankkeiden alkuvaiheissa lausumaan mielipiteensä ja että sitä mielipidettä arvostetaan ja kunnioitetaan, mikäli ei se ei ole ristiriidassa muiden suur-alueiden mielipiteitten kanssa tai mikäli sitä ei voida toteuttaa resurssipulan vuoksi tai muista painavista syistä.

                                                                                                             Liite 4

Työpaikkaomavaraisuus

Pääalueet:

  • Kivenlahden teollisuusalue
  • Suomenojan työpaikka-alue : Rusthollarinkadun ja voimalaitoksen välinen alue (paitsi jätevesilammikko ympäristöineen ja siitä viherväylä pohjoiseen)
  • Hannuksenpellon pienteollisuusalue
  • Martinsilta-Martinmäki työpaikkavyöhyke Länsiväylän ja Martinsillantien väliselle melualueelle
  • Kivenlahden yrityspuisto Kivenlahdentien, Espoonlahdenrantatien ja Maininkitien kolmioon
  • Länsiväylän ja Vanha Jorvaksentien väliselle melualueelle toimistorakennuksia.
  • Kauklahden väylän lähialueet

Pienemmille toimistoille sopivia tiloja voidaan sijoittaa kylien alueille katujen varsille melumuureiksi.

Asutuksen seassa omakoti- ja pientaloissa voi myös olla työtiloja ja niissä voi tehdä etätyötä. Taiteilijoiden ateljeet, kirjailijoiden ja  muusikkojen työskentelytilat ja käsityöpajat elävöittävät alueita.

Olennaista olisi ensin selvittää minkä alan osaajia alueella asuu ja ketkä heistä olisivat valmiit hakeutumaan näihin työpaikkoihin ja sitten löytää sopivat työnantajat, jotka perustaisivat niitä työpaikkoja.

                                                                                                             Liite 5

Luonnonmukaisina säilytettävät alueet:

Ulkoilijoille ja koululaisille on varattava suur-alueelta virkistäytymis-, urheilu- (suunnistus) ja oppimiskäyttöön luonnonmukaisia metsäalueita:

  • Keskuspuisto

Elankin mielestä keskuspuiston rajauksen tulisi olla sama kuin edellisessä seutukaavassa. Harmaakallion vanhan metsän  ja kosteikon alue tulee kuulua keskuspuistoon. Vireillä olevan  Espoon keskuspuistopuisto II - osayleiskaavaselostuksen liite:  "Ydinalueet ja ekologiset yhteydet /Metsätähti Oy:n ympäristötutkimus 1995" osoittaa, että Harmaakallion vanhan metsän ja kosteikon alue on ydinalue. Saman kartan mukaan alueen ekologinen yhteys kohti merenlahtea sijaitsee alueen lounaisnurkassa ja sen säilyminen on taattava yleiskaavassa.

  • Hannusmetsä, erityisesti Hannusjärven valuma-alue,  jolle on perustettava suojelualue
  • Hannusjärvi (ainoa järvi Etelä-Espoon mantereella)
  • Sammalvuori
  • Hanikan hiihtomaasto (Soukan ja Kaitaan alueen ainoa hiihtolatu)
  • Kasavuoren kalliot
  • Eestinkallion metsä- ja viheralue
  • Soukan kalliot

Edellä mainitut toimivat myös alueen keuhkoina.

  • Samoin on luonnonmukaisina, toimivina ja tarpeeksi leveinä säilytettävä ekologiset käytävät mereltä (Suomenojalta ja Espoonlahdelta) keskuspuistoon, koska ne ovat tärkeitä monille eläinlajeille
  • Suomenojan ja Hanikan lintualueet torneineen, koska ne ovat  tärkeitä alueen linnustolle ja lintuharrastajille. (merenlahdet niitettävä)
  • Suvisaariston alueen vahvistetussa osayleiskaavassa on määrällisesti sopivasti suojelualueita mm.  Pentalan saari, mutta sijainnit olisi syytä tarkistaa alueen asukkaiden ja asukasyhdistyksen kanssa yhdessä.
  • Kummelivuori pronssikautisine hautoineen
  • Laurinlahden-Krattivuoren jäljellä olevat alueet
  • Tillinmäen ja Saunalahden alueella sijaitseva 1-luokan suojeltu pohjavesialue                                                                                                          

Liite 6

Hoidettavat viheralueet   Tavoitteena on, että jokaisen asukkaan lähellä (kolmen minuutin kävelymatkan päässä)  on lähiviheralue. Jokaisen kylän alueella tulee olla asukaspuisto/ lähimetsä kävelymatkan etäisyydellä sekä hyvät kevyen liikenteen yhteydet virkistys- ja ulkoilualueisiin, meren rantaan ja keskuspuistoon. Hoidettuina viheralueina on säilytettävä:

  • Merkittävä osa Latokasken niitystä  on säilytettävä hoidettuna viheralueena, Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla vuonna 1996 laaditun suunnitelman (Pajukossa suhisee) mukaisesti:                                          

Alue on maakuntakaavaluonnoksessa merkitty taajamatoimintojen alueeksi. Sen kaavoitus on alkamassa kuluvana vuonna. Aikoinaan 1996 on alueen tulevasta käytöstä tehty Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla ja yhteistyöllä alueen asukkaiden ja muiden intressiryhmien kanssa suunnitelma ”Pajukossa suhisee”. Alueella on säilytettävä sen avoimuus, pitkät näkymät, maiseman saarekkeisuus, rinneniityt, viimeiset rakentamattomat rinnealueet, kumpuileva maasto ja kataja- ja mäntysaarekkeet. Asuntoalueen tonttitehokkuus 0.25 on katsottu sopivaksi. Rakentaminen ja  toiminnot on sijoitettava reunavyöhykkeille täydentämään nykyistä rakentamista, jolloin maiseman avoimuus säilytetään sekä pohjois-etelä- että itä-länsi-suunnassa. Täten keskiosa säilyy avoimena.

 *Merenrantavyöhykkeet

Saunalahden rantaniitty, Espoonlahden sillasta Vanha Jorvaksentien ja rannan välinen metsäpuisto Marinsatamaan ja siitä edelleen Meritorin koululle uimarannan ohi jatkuva metsäpuisto, Amfista Larsvikin kartanolle jatkuva metsäpuisto, Ristiniemen kärjen alue Sandvikin niemi mukaan lukien sekä Kasavuoren rinteet ja laki. Ja sitten edelleen Suinon salmesta Suomenojan voimalaitokselle asti.

Näillä merenrantavyöhykkeillä pitäisi varata mahdollisuus tarpeellisiin venesatamiin, venevalkamiin, veneiden vuokrauspaikkoihin, uimarantoihin, kävely/pyöräteihin ja rantakahviloihin

  • Iivisniemen puisto
  • Espoonlahden urheilupuisto

Lähivirkistysalueet ovat tärkeitä, koska:

Ihmisellä on tarve sitoutua paikkaan ja sitä kautta yhdistää oma identiteettinsä paikan kautta maisemaan. Maisema toimii linkkinä ihmisille heidän nykyiseen elämäänsä, tulevaisuuteen ja menneisyyteen.

Tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä rasittavien tilanteiden jälkeen puistomaisten luontomaisemien katseleminen elvyttää stressistä huomattavasti paremmin kuin pelkkää rakennettua ympäristöä sisältävien kaupunkikuvien katseleminen. (Ulrich 1979 ja 1991): Elvyttävät vaikutukset näkyvät niin aivojen toiminnassa, sydämen sykkeessä kuin verenpaineessakin.

Hartig 1993: Luontokävelyllä koehenkilöiden syke ja verenpaine laskivat selvästi nopeammin ja enemmän kuin kaupunkikävelyllä.

Korpelan 1992 ja 1995, sekä Korpelan ja Kyttän 1991 tutkimuksissa,  kyseltiin sekä nuorilta että aikuisilta heidän mielipaikkaansa arkiympäristössä. Vastaukset painottuivat toisaalta omaksi koettuun soppeen tai huoneeseen rakennetussa ympäristössä ja toisaalta luontoympäristöön: puisto, lähimetsä, kivi järvenrannassa. Näihin mentiin rauhoittumaan, virkistäytymään silloin, kun maailma murjoo tai itsetunto saa kolauksia.

Kaplan & Kaplan 1989 totesivat, että tieto jonkin viheralueen tai puiston läheisyydestä (enintään kolmen minuutin kävelymatkan päässä) - riippumatta siitä käyttääkö sitä vai ei - on todettu olevan asumistyytyväisyyden kannalta tärkeä tekijä.

Kari Ojala: Kestävän yhdyskunnan käsikirja KL-kustannus oy 2000:

"Leikki-iässä lapsi astuu pihapiiriin ja naapuristoon.  Vasta noin kymmenvuotiaana lapsi alkaa ymmärtää ympäristöään jäsentyneenä kokonaisuutena. Vasta noin 11 -vuotiaana lapsi pystyy hahmottamaan mahdollisia vaaratilanteita ja selviytymään liikenteessä. Lapsen omaehtoisesti käyttämä alue ulottuu noin 50 metrin etäisyydelle kodin ulko-ovesta. Varhaisessa kouluiässä lapset leikkivät edelleen noin 300 metrin säteellä kotoaan."

"Ihannepihalla on askartelumahdollisuuksia kaiken ikäisille ja se muodostaa kokonaisuudessaan toimintapaikan. Leikkipaikka ei saa olla liian valmis ja normitettu. Lapset kaipaavat välillä jännitystä. Liikunnalla ja oman kehon hallinnalla on suuri vaikutus lapsen kehittymiselle. "

"Lapset toivovat ympäristöltään luontoa, puhdasta ilmaa, roskattomuutta, eläimiä, matalaa ja väljää rakentamista, pelipaikkoja ja kokoontumistiloja, lapsiystävällisiä liikenneratkaisuja ja suunnittelemattomia jätemaita? Lapset pitävät sellaisesta kauneudesta, joka poikkeaa järjestyksestä ja yhtenäisyydestä. Vaihtelu maan tasolla ja silmänkorkeudella on lapselle tärkeää.  Suuret puut ja kivet sekä mielenkiintoiset maaston yksityiskohdat ovat asuinympäristössä liikuttaessa lapselle tärkeitä maamerkkejä."

Iivisniemi-Kaitaa -seura järjesti Iivisniemen koulun oppilaille kirjoituskilpailun syksyllä 2001. Kirjoituksia oli kaikkiaan 276 kpl (143 tyttöä ja 133 poikaa iältään 7-12 vuotta) ja asiallisia kommentteja tuli kaikkiaan 942 kpl.

Nykytilanteessa ehdottomasti parasta oli luonto (158 kommenttia, yli puolet oppilaista ja tytöistä jopa 3/4 arvosti luontoa) - metsät, puistot, rannat, kalliot.

Huonoja ja pelottavia asioita kommentoitiin 75 kertaa. Joka kymmenes oppilas oli harmissaan roskista ja lasinsiruista, hieman harvemmin mainittiin humalaiset ja "huumehörhöt". Kiusaamista pelkäsi 6 % oppilaista.

Tulevaisuuden suhteen lähes 100 kommenttia koski liikuntamahdollisuuksien lisäämistä. Toisella sijalla eli joka kolmannen oppilaan toiveena oli palveluiden lisääminen, kuten lisää kauppoja, nuorisotila ja huvipuisto. Käytöksen parantaminen, myös omalta kohdalta, sai 64 kommenttia (roskien kerääminen, ystävällisyys). Lähes yhtä paljon kommentteja sai luonnon säilyttäminen. Tulevaan liittyi pelkoja rakentamisen ja liikenteen lisääntymisestä (60 mainintaa), mutta myös optimismia uusista keksinnöistä, joilla haittoja voidaan eliminoida.

Kirjoituksista näkyi varsin selvästi, miten todella tärkeää luonto, lähimetsät ja kalliot ovat pienimmille koululaisille.

                                                                                                             Liite 7

Asuminen                          Suomalaisten asumistoiveet:

                                            57% haluaisi asua              omakotitalossa

                                            22%     "          "                  kerrostalossa

                                            20%     "          "                  pari- ja rivitaloissa

 

Nyt suomalaiset asuvat:        50 %                                   kerrostaloissa

                                            30%                                    omakotitaloissa

                                            20%                                    pari- ja rivitaloissa

 

Yli 65 -vuotiaista 50% haluaisi asua kerrostaloissa ja noin 35 % omakotitaloissa.

Espoolaisista yli 80% haluaa asua pientalossa ja suosituimmat tonttikoot vaihtelevat 800-2000 neliömetrin välillä.

Nämä toiveet tulee ottaa vakavasti eli kaiken lisäasuinaluesuunnittelun lähtökohdaksi.

Nykyiset rivitalo-, omakoti- ja pientaloasukkaat ovat muuttaneet alueelle sen luonnon, turvallisuuden ja väljyyden vuoksi. Rivitalo-, omakoti- ja pientaloalueet on säilytettävä väljinä ja vihreinä alueina. Liian tehokas tiivistäminen ei kuulu  näiden alueiden luonteeseen. 

 Kylissä tulisi olla erilaisia ja erikokoisia asuntoja/taloja, jotta erilaisissa elämäntilanteissa ja elämänkaaren eri vaiheissa voisi löytää omalta kylältä asunnon:

  • Omakotitaloja, paritaloja, rivitaloja
    • Pieniä kerrostaloja alueen vanhuksille, nuorille ensikodin  hankkijoille, nuorille perheille, keski-ikäisille lähellä kylän palveluja
  • Luontevia asumiskokonaisuuksia eri tehokkuuksilla: omakotialueilla sopiva tehokkuus 0.20- 0.25, rivitaloalueilla 0.30-0.35, 0.40 tehokkuus sallittava erillisillä omilla korttelialueilla, omakotialueilla sallittava sivuasuntomahdollisuus

Kylien asuinalueita suunniteltaessa on huomioitava:

  • turvallinen ja terveellinen asuinympäristö
  • kyläkeskukset ja pientaloalueet säilytettävä
  • kunnallistekniikka ja palvelut samanaikaisesti asuntojen kanssa
  • asuntoja ei sijoiteta melualueille
  • lisärakentaminen ei saa muuttaa oleellisesti asuinalueen luonnetta
  • suosittava pientaloja
  • riittävät viheralueet

                                                                                                                              Liite 8                         

 

Palvelut    Kaikin käytettävissä olevin keinoin on varmistettava, että jokaisessa kylässä on toimiva lähikauppa/ netin kautta tilattujen tavaroiden noutopiste.

Jokaiseen kylään lähipalvelukeskus, joka tarjoaisi hyvät  sosiaali- ja terveydenhoidon peruspalvelut sekä viranomaisten ja asukkaiden yhteispalvelupisteet, pankki-, posti- ja internettipalvelut ja kirjaston lainauspisteet.

Jokaiseen kylään tulisi saada asukastoiminnan keskukseksi asukaspuisto, jossa olisi paikallisten yhdistysten toimistot ja erilaista harrastustoimintaa ja kokoontumistilaa kaikenikäisille.

Jokaisessa kylässä tulisi olla hyvät peruskoulutusmahdollisuudet, tarpeellinen päivähoito ja ainakin pienempien lasten ulko- ja sisäliikuntamahdollisuudet kävelyetäisyydellä kodista.

Suur-Espoonlahden alueella tulee sijaita hyvä valikoima erikoistavarakauppoja, kaupungin, valtion, seurakunnan ja alueneuvottelukunnan palveluja tarjoava yhteispalvelupiste, hyvät kirjastopalvelut, hyvät ulko- ja sisätilat kulttuuri- ja urheiluharrastuksia varten, alueen kysyntää vastaava määrä oppilaspaikkoja oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon tai ylioppilastutkinnon sekä ammattitutkintoja.

Espoonlahden keskustaan tulisi saada edustavat kulttuuri- ja kongressitilat: Espoonlahti-talo sekä uusi korkeatasoinen Espoonlahden lukio. Koulumäelle tarvittaisiin teknisten alojen ammatilliseen tutkintoon valmistava oppilaitos.

Monitoimipalloiluhallille tulisi saada tontti Soukan väylän viereen (entisen lasten liikenneopetuskentän kohdalle.) Tällä tontilla oleva kouluvaraus ehdotetaan siirrettäväksi Espoonlahden keskustaan Mårtensbron skolan tontille tai jos Espoonlahti-talo sijoitetaan sille tontille, niin lukio sille tontille mihin kulttuuritalo on alustavasti suunniteltu.

Harrastusmahdollisuuksia on lisättävä sekä ulkona että sisällä:

  • Espoonlahden Urheilupuistoon kunnon skeittiramppi ja pienet jalkapallokentät alle 10-vuotiaille 5*5 ja 4*4 -peleille
  • Tekonurmikentät Kivenlahteen (EPS:n kotikenttä) ja Kaitaalle (Tikan kotikenttä) ja molempiin kunnon huoltotilat ja pieni katsomo. 
  • Latokasken niityille vapaa nurmialue, jolla voidaan pelata mm. jalkapalloa.

(kuten Silkkiniitty Tapiolassa)

  • Latokaskenniityn monitoimihalli suunnitellun lukion läheisyyteen
  • Koulujen tilojen käyttöä harrastustoimintaan tulee tehostaa. Niitä tulisi varustaa niin, että niiden käyttö erilaisten harrastuskerhojen ja Työväenopiston kurssikäyttöön lisääntyisi. 
  • Koulujen auditoriot ja liikuntasalit suovat myös mahdollisuuden teatteriesityksiin, konsertteihin ja monenlaisiin muihin tilaisuuksiin lähellä kotia ja lisäämään alueen asukkaiden yhteistuntoa.
  • Lähikirjastot ovat tärkeitä asukkaiden ja kulttuurin ja tiedon kohtaamispaikkoja, joten ne on säilytettävä, vaikka Espoonlahden keskustaan saataisiin aikanaan alueemme pääkirjasto.

 

                                                                                                             Liite 9

Sammalvuori

 Sammalvuori on eräs Espoonlahden keskeisistä ulkoilukäytössä olevista metsäisistä alueista. Sillä on arvoa myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Sammalvuori on säilytettävä viheralueena seutukaavan mukaisesti. Sen on voitava palvella alueen viherkeuhkona myös tulevia sukupolvia. Se on kävely- ja pyöräilyetäisyydellä oleva metsä-alue Kivenlahden, Espoonlahden keskustan ja Nöykkiön asuntoalueiden läheisyydessä. Alueen läpi kulkeva kevyenliikenteen väylä jäsentää sen suunnittelua. Vain riittävän suuri metsäinen alue toimii eläinten ja kasvien viihtymisvyöhykkeenä. Alueelle on toivottu valaistua latua/kuntorataa ja mahdollisesti myös merkittyä luontopolkua.

Sammalvuori on säilytettävä tiivistyvän Espoonlahden keskustan ja tiivistyvän Nöykkiön pientaloalueiden virkistysalueena ja lähialueen keuhkona.

 

                                                                                                               Liite 10

Hannusjärvi                       Hannusjärvi rantoineen ja rantavyöhykkeellä sijaitsevine rakennuksineen on säilynyt samanlaisena yli 60 v. Se on 30-luvun kulttuurimaisema, joka tulee säilyttää. Hannusmetsä on elintärkeä ulkoilu- ja virkistysalue Hannuksen, Iivisniemen, Hannusjärven, Järvitorpan, Etelä-Nöykkiön ja Soukan asukkaille. Lisäksi se on alueen koulujen ja päiväkotien lasten oppimis- ja liikuntaympäristö. Hannusmetsä on myös tärkeä melueste ja alueen "keuhkot".

 Järvi tarvitsee veden riittävän vaihtuvuuden varmistamiseksi kaiken valuma-alueelle satavan veden ja lumen sulamisvedet. Hannusjärven pohjoispuolen valuma-alueelle ja avokallioille ehdotettu suojelualue tulisi säilyttää luonnonvaraisena. Alueneuvottelukunnan ja usean järjestön kaupungille luovuttama suojelualoitteen toteutus on käynnistettävä pikaisesti.                                          

 Järven säilyminen edellyttää Hannusmetsän suojelualueen perustamista mm. seuraavista syistä:

                                            * järven pinta-ala on vain 6,1 ha

                                            * valuma-alueen pinta-ala on vain 35,7 ha (ilman järveä)

                                            * järveen ei laske jokia tai puroja valuma-alueen ulkopuolelta

                                            * sen kunto on huono                                           

 Järvi tarvitsee veden riittävän vaihtuvuuden varmistamiseksi kaiken valuma-alueelle satavan veden ja lumen sulamisvedet. Tästä seuraa, että ihmiset eivät saa toimia niin, että vesi ei valuisikaan järveen. Toisaalta on tärkeää, ettei vesi valu järveen liian nopeasti. Sen tulisi suotautua maakerrosten läpi niin, ettei ravinteita ja kiintoainetta joutuisi liikaa järveen ja jotta vettä riittäisi myös kuumaan kesäaikaan, jolloin haihtuminen on suurimmillaan. Ihmiset eivät saa toimenpiteillään (katot, tiet, pihat, avo-ojat) nopeuttaa valuntaa.

Schueler and Claytor 1994 (The importance of imperviousness, Watershed Protection Technigues. Vol.1, No.3) ovat todenneet, että jos vettä läpäisemätön maapinta-ala on valuma-alueella yli 10 %, vaikuttaa rakennettu alue merkittävästi järven veden laatuun. Lisäksi rakentamistoimenpiteet aiheuttavat niin suuren kiintoainehuuhtoutuman, että järven tila ei sitä kestäisi.

 Hannusjärven pohjoispuolen valuma-alueelle ja avokallioille ehdotettu suojelualue tulisi säilyttää luonnonvaraisena. Ihmiset ohjataan kulkemaan merkittyjä kinttupolkuja pitkin. Hakkuita tulee välttää välittömästi järvestä nousevilla kalliorinteillä. Metsän monimuotoisuus tulee säilyttää tuleville sukupolville. Järven koilliskulmassa oleva Bondaksen suo ja länsipäädyssä oleva Hannusjärven suo on säilytettävä sellaisenaan.   

 Kaitaa - Hannusjärvi, maisemaselvitys ja -suunnitelma, Suunnittelutoimisto MSR 1977/ Maija Rautamäki:

 "Näin pienen valuma-alueen kyseessä ollen vähäisetkin muutokset aiheuttavat suhteellisen suuria seuraamuksia järven vesitaloudelle." "Suot ovat vesialtaita siinä missä järvetkin ja alueen vesisuhteiden kannalta erittäin tärkeitä." "Alueella on muutamia pienehköjä soita, Hannusjärven länsipäässä saraneva ja tästä lounaaseen rahkaräme, jotka ovat melko hyvin alkuperäisinä säilyneet ja erittäin arvokkaat harvinaisuudet Etelä-Espoossa. Lisäksi Hannusjärven valuma-alueella on useampia kangaskorven tyyppisiä soistumia. Soita käytetään mm. koulujen opetustarkoituksessa ja harvinaistuvina kasvillisuustyyppeinä ne tulisi säilyttää."

"Vesisuhteiden tasapainon säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää luonnonolojen, erityisesti kasvillisuuden kannalta…. Kaikilla rakentamisalueilla tulisi pintavesijärjestelyt suunnitella huolellisesti siten, että sadevedet johdatettaisiin ympäröivään maastoon eikä viemäriin."

"Suot ovat tärkeitä vesien pidättäjiä ja kosteussuhteiden tasapainottajia. Alueen suot ovat siksi harvalukuisia ja pieniä, että niiden säilyttäminen kaikelta rakentamiselta ja ojitukselta on perusteltua."

"… se (Hannusjärven valuma-alue) tulee ehdottomasti säilyttää valuntaolosuhteiltaan nykyisellään, mikäli halutaan taata järven säilyminen. Tämä merkitsee sitä, että sadevesiä ei saa johtaa alueelta pois eikä haihduntaa lisääviä pintoja rakentaa. Mitään rakentamista ei saa ulottaa niin syvälle, että joudutaan muuttamaan pohjavesisuhteita (kellarit, kulkuväylät.) Mahdollisemman suuri osa valuma-alueesta tulee säilyttää kasvullisena ja ojitusta välttää."

"Lehtomaiset metsät, joiden ruohovaltainen pohjakasvillisuus herkästi tuhoutuu kulutuksesta. Ne ovat myös harvinaisuutensa vuoksi säilytettävä."

"Kalliometsät, kuivuuden ja maaperän karuuden vuoksi äärimmäisen niukoissa kasvuoloissa elävät kasvit eivät siedä mitään huononemista ympäristössä. Myös maiseman kannalta on tärkeää säilyttää yleensä lakialueilla kasvavat kalliometsät."   

"Hannusjärven valuma-alue tulee huomioida kaavoituksessa erityisesti. Sille ei tule sallia suuria rakennustehokkuuksia ja kaavamääräyksillä tulee taata mahdollisimman suuri kasvullisen pinnan osuus tonteilla, kieltää sadevesien viemäröinti, kellarien  ym. maanalaisten rakennelmien sekä vettä läpäisemättömien pihapintojen rakentaminen."

"Selänteet ovat ekologisesti ja visuaalisesti hyvin arkoja. Niistä suurimmat ja ainoat lähes rakentamattomina säilyneet Hannusjärven pohjoispuoliset kukkulat on esitetty suojeltaviksi. Tämä tarkoittaa maisemakuvan suojelua, mikä tapahtuu siten, että alueelle ei osoiteta mitään rakennustoimintaa eikä maastoa muuttavia vapaa-ajan toimintoja. Alueet soveltuvat parhaiten organisoimattomaan virkistyskäyttöön. Tätä varten alueelle on tehtävä polkuverkosto, joka ohjaa enimmän kulutuksen kestäville alueille" ……………

Espoon museoviraston auditointi:

Hannusjärvi ja sen rannalla sijaitsevat rakennukset ovat sellaisenaan säilyneet 1930-luvun lopulta saakka ja näin ne muodostavat kokonaisuutena kulttuurimaiseman. Niinpä sekä rakennukset että rantamaisema tulisi säilyttää sellaisenaan.

                                                                                                                                             Liite 11

                                                                                      

Eestinkallion metsäalue

Eestinkallion koulun ja Pisan päiväkodin väliin jäävä viheralue on  säilytettävä luonnonmukaisena, koska siellä on  jäljellä olevaa aitoa kallio- ja ikimetsää. Kaatuneet puut on jätetty lahoamaan, mikä mahdollistaa erilaisten eliöiden moninaisuuden. Linnuille metsä tarjoaa suojan ja siellä pesiikin mm. palokärki ja käpytikka.

Vanhat polkuverkostot mahdollistavat metsässä kulun ja elämysten kokemisen. 

Koskematon metsä viheralueena on säilytettävä, koska se on tärkeä lähellä asutusta, koulua ja päiväkotia oleva luontokohde.

Eestinkallion koulu on luontoon suuntautunut ja tekee paljon tutkimusretkiä metsään, erityisen kiinnostuksen kohteena ovat metsän pohjoispuolella sijaitsevat useat n. 1,5 metriset muurahaisyhdyskunnat.

Pisan metsäalue jatkaa vihervyöhykettä, joka on erittäin tärkeää eläimistön kannalta. Jänikset, siilit ja hirvet ovat jokavuotinen näky alueella. Finnoontien toisella puolella jatkuu keskuspuisto viheralueena.