Keskusta-logo

Uutiset

3.5.2019Vihreä Lipppu -näyttelyn avajaiset 3.5.2019Lue lisää »5.1.2019Tunteikas Joulu 2003Lue lisää »5.1.2019Miksi minusta tuli arvojohtajaLue lisää »

Tunteikas Joulu 2003

05.01.2019

Elämän hallintaa Jouluna 2003

Olen itse kokenut ihmeellisiä asioita, jotka ovat toteutuneet laatimani useamman vuoden päähän kuviteltujen tavoitetilojen eli unelmien kirjaamisella. Olen siten ohjelmoinut ne unelmat aivoihini jonkinlaisina uusina rakennemallien kulmapaloina. Sitten aivoni ovat joskus tietoisesti ja kaiken aikaa tiedostamattani kerännyt ympäristöstäni unelman toteuttamiseen tarvittavia tiedonjyviä, havaintoja, valintoja ja päätöksiä. Vähitellen "palapelin" osat aivoissani asettuvat paikoilleen ja niinpä huomaan olevani tilanteessa, jonka saavuttamista pidin hyvin utopistisena, mutta unelmoin siitä….

Kokemusteni ja oppieni pohjalta olen ohjannut  viime vuosina 1200 vaikeissa elämäntilanteissa olevaa ihmistä uskomaan omiin vahvuuksiinsa, tulevaisuuteen ja unelmiin, jotta he pääsisivät elämässään eteenpäin, pois siitä tilanteesta, jossa ei ole voimia ajatella hetkeäkään eteenpäin.

 Näiden kokemusteni pohjalta olen ehkäpä selvinnyt melko hyvin ajasta ennen tämän vuotuista Joulua. Tulevaisuuden kuviini ei kuulunut, ainakaan vielä tässä iässä, syöpä. Seulontatutkimuksessa aivan yllättäen havaittiin jonkin verran kohonnut PSA -arvo ja nimenomaan huono vapaan PSA:n osuus. Sitten odotin kutsua Jorviin, jonne pääsinkin nopeasti… Urologi otti minut vastaan vapaa-aikanaan eli tuli töihin ennen työajan alkamista tehdäkseen pikaisesti ultraäänitutkimukset ja solunäytteiden oton eturauhasesta.

Sitten odotin tuloksia… kutsu pohtimaan, mitä sille syövälle tehdään. Leikkaussalista löytyi vapaa aika tammikuun puolivälissä, mutta urologi/kirurgi totesi, että hän tekee kaikkensa, jotta minut leikataan nopeammin. Minut leikattiin joulukuun puolivälissä.

Pystyin melko hyvin jatkamaan mm. Joulu saapuu Kaitaalle - tapahtuman valmisteluja. Saimme aikaan viime vuosien (ehkäpä kaikkien aikojen) onnistuneimman kaitaalaisten yhteistapahtuman. Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille: Espoon Sotaveteraaneille, Espoon Tikalle, Espoonlahden seurakunnalle, Espoonlahden sos. ja terv. keskuksen Suomenojan aluepalvelutiimille,  Hannusjärven suojelulle, Iivisniemi - Kaitaa -seuralle, Iivisniemen koululle, Iivisniemen päiväkodille, Kaitaan koululle, Kaitaan koti- ja kouluyhdistykselle, Pesäpalloseura NiPe Espoolle, SamSan/Iivisniemen sambatytöille sekä Soukan Martoille. Ja kiitos niille yli kahdelle sadalle asukkaalle, jotka kävitte kuuntelemassa ja katselemassa laulu- ja tanssiesityksiä sekä taidenäyttelyä, jotka lauloitte Joululauluja ja jotka ostitte myyjäistuotteita. Pettymykseni oli tietysti suuri, kun en lähestyvän leikkaukseni vuoksi saanut olla paikalla, mutta olen onnellinen saamastani palautteesta, jonka mukaan tilaisuus onnistui hyvin. 

Nyt olen kotona Joulun pyhät ja sitten menen jatkotoimenpiteisiin ja kuulen arvion leikkauksen onnistumisesta siltä osin, että saatiinko ja millä todennäköisyydellä syöpäsolut poistettua kokonaan. Tammikuun alkupäivinä tiedän alkaako virtsaamiseen liittyvät toiminnot jälleen toimia normaalisti ja pitääkö uusi virtsaputken pätkä ja sen liitokset… Ja sitten kolmenkuukauden kuluttua menen kontrolliin.

Viimeiset pari viikkoa panostin painon pudottamiseen ja kunnon kohottamiseen. Kävelin joka päivä ja jopa hölkkäsin pätkiä Hannusmetsän luontopolulla. Leikkaukseen mennessäni saatoin todeta, että nyt en itse voi tehdä enää mitään. Kaikki on Herran huomassa ja hänen ohjaamien taitavien lääkäreiden ja hoitajien työn onnistumisen varassa.

Minulle antoi uskomattomasti voimia usean läheisen  henkilön lupaus olla henkisesti mukana kriittisinä hetkinä ja muut tukevat viestit. Tyttöystäväni viimeiset sanat ennen leikkausta olivat: ristin sormeni vuoksesi.

Mauri - veljeni huolehti talostani ja postistani. Simo-veljeni tuli perheineen pystyttämään kuusen ja koristelemaan sen ja koko kotini Jouluasuun. Tyttöystäväni Leila huolehtii minusta ja mm. lumitöistä, nyt kun olen kotona. Mauri veljeni hakee minut Jouluaaton viettoon. 

Ensimmäisen kerran eläissäni, en pääse Jouluaattona käymään omaisten haudoilla, mutta kuinka sattuikaan… Veljeni Simo ja hänen vaimonsa Kaarina kutsuivat minut käymään mukanaan vainajien päivänä Honkanummen, Malmin, Hietaniemen, Kaartin ja Espoon hautausmaalla, joten tänä vuonna vein kynttilät etuajassa, mutta ensi vuonna jälleen ajallaan.

Minulla on aikaa viettää tosi rauhallista Joulua… oli pakko hankkia pienet Joululahjat  jo hyvissä ajoin… en pääse kauppoihin enkä liikenteeseen stressaantumaan. Voin kuunnella radiota ja katsella telkkaria ja ottaa aina välillä särkylääkkeitä, jotta oloni pysyisi siedettävänä…

Uskon tulevaisuuteen, ensi vuonna järjestetään jälleen monipuolinen Joulutapahtuma, uskon, että saan edelleen tehdä työtä oman alueemme ja sen asukkaiden puolesta.

Toivotan kaikille alueen asukkaille ja toimijoille Rauhallista Joulua.

Seppo Salo

Hyljeverkoston koordinaattori    

03.05.2019Vihreä Lipppu -näyttelyn avajaiset 3.5.2019
05.01.2019Tunteikas Joulu 2003
05.01.2019Miksi minusta tuli arvojohtaja
04.01.2019Finnån tilojen historiaa
04.01.2019Iivisniemen seurakuntakoti 50 V
21.12.2018Osallisuushankkeen 2001-2002 toimintakertomus
22.03.2018Rikotaanko meidän sielunmaisema
18.02.2018Suur-Espoonlahden Kehitys ry toimii jo
18.02.2018Kaikille suuralueille aluekehitysyhdistykset
09.10.2017Vermon bioöljylaitoksen vihkiäiset 9.10.2017

Siirry arkistoon »